Daisy on astutettu Lucalla, ja toivottavasti odotettavissa on energisiä ja hyvän koulutettavuuden omaavia pentuja sopiva määrä. Pentujen syntymä ajoittuu viikon 17 tietämille ja ne ovat siten luovutuksessa kesäkuun puolivälissä. Toivotaan, että päästään hoitamaan kesäpentuja. Eerin 7 v. odottaa malttamattomana ja kyselee, että kait ne pennut on meillä sitten pitkään =) Lisätietoja kotisivuilta 

Vihdoinkin on kaikki "karanteenit" kärsitty ja ilmoitin Lucan agilitykisoihin, jos maaliskuussa ehtisi muutamana viikonloppuna kisailemaan nin se olisi kiva. Menee taas varmaan muutamat ekat startit ihan harakoille, kun on edellisistä starteista liian pitkästi taas. No, mutta ihana päästä kuitenkin kisailemaan. 

Lento on taas kunnostautunut kelkan kanssa, meillä on ihan mahtava lenkkin kylän joella ja sitä on tullut suhattua potkarilla ja en millään malttaisi pois ollakkaan on se niin hurjan kivaa. Agilityä on tullut tehtyä, tälle viikolle jopa kolmet treenit taas suunnitteilla. Lento on ottanut Daisyn juoksut yllättävän iisisti, mutta olen yrittänyt järkätä sille kunnolla liikuntaa ja aktiviteettejä vastapainoksi. Ekan kerran toistakymmentävuotisen narttu-uros historiani aikana olen pitänyt urosta juoksunartun kanssa samankaton alla. Olen postitiivisesti yllättynyt kuinka fiksusti Lento on asian ottanut, mutta onhan se silti eika epäreilua urosta kohtaan ja mielelläni pidän jatkossakin eri osoitteissa. 

Ihania aurinkoisia talvipäiviä!

 Vihdoin ja viimein sain muutaman vuoden työn alla roikkuneet uudet kotisivut valmiiksi. Miten joku asia voikin olla niin hankalaa saattaa valmiiksi? Sivut löytyvät osoitteesta  http://reprints.weebly.com  ja mielelläni otan palautetta jos jokin ei toimi.

 Olin muutama viikko sitten Minna-siskolla Tanskassa ja tuliaisena kotiin koiria jäänelle Jussille toin Borderterrieri nartun Kali-Kama Music In The Air =) Daisy on siis jo nuori aikuinen ja luonteeltaan aivan huippu hauska. Lennon kanssa jutut meni heti yksiin ja Daisyn puolesta ne menisi Keijunkin kanssa, mutta katsotaan lämpeneekö muori Daisylle joskus. Tällä hetkellä tuntemukset on Keijumaiseen tapaan erittäin lämpimiä, mutta vähän väärään suuntaan. Daisy tulee ihan kenen kanssa vaan juttuun siitä ei ole epäilystä ja lasten kanssa se on super! 

Tottahan se on  sitten pitänyt aloittaa Daisynkin kanssa agility, tällä hetkellä keskitymme tosin leikkimisen opetteluun. Daisy innostuu ja on innkokas, muttei raukka oikein tajua lelulla leikkimisestä. Se saa hyvän fiiliksen kun leikin sen kanssa, mutta ei oikein ota kiinni jne. Lennon kanssa olen treenannut nyt kerran-pari viikossa ja musta tuntuu, että se on edistynyt. Eihän se siis vieläkään oikeastaan mitään erityistä osaa, mutta sen saa kyllä jotain kuvioita jo menemään. 

Lucan kanssa oltiin Porvoossa kisaamassa lauantaina kaksi rataa, molemmilta radoilta nollat, mutta toisella radalla tuli 0.32 sekunttia yli-aikaa, kyllä harmitti! Se toinen rata oli musta meidän parempi ja oishan tuon typistänyt ihan mistä vaan pois, olisin vaan juossut! Mutta kivat radat, toimiva ja innokas koira joten hyvä mieli jäi. 

Sunnuntaina sitten suunnattiin Lucan kanssa voittaja-näyttelyyn ja siellä veteraaniluokassa tuli eri ja toinen sija. On kyllä ollut hyvä ja onnellinen mieli, että 9,5 vuotias koira voi juosta saman viikonloppuna  kolmosluokassa kaksi rataa ja osallistua seuraavana päivänä näyttelyyn. Saa olla todellakin kiitollinen, että Luca on niin hyvässä kunnossa. On se vaan niin hieno koira!

Onhan ollut kevät ja ei ihan mieleinen sellainen. Helmikuisesta Ellen leikkauksesta on kulunut melkein 3 kuukautta ja siitä ensimmäinenhän meni potilasta hoidellessa ja toinen kuukausi meni sitten flunssan kanssa, olimme Ellen kanssa kuukauden kipeänä muu perhe pääsi vähän vähemmällä ja omalta osaltani tauti vielä huipentui vatsatautiin.

Joten ei olla todellakaan tehty yhtään mitään, Lento alkoi olla jo rasittavuuden puolella kun ei oikein päässyt edes lenkille. No, nyt toivottavasti taudit on selätetty ja aletaan nostamaan omaa ja koirien rapistunutta kuntoa. Ollaankin jo päästy mukavasti lenkkeilemään ja Lento on ollut ihan kaistapää metsälenkeillä. Nyt alkaa jo rauhoittumaan kun on tajunnut, että kyllä tässä joka pvä on taas liikuntaa tarjolla.

Tällä viikolla alkaa agilityn ulkokausi ja jokin aikaa menee varmaan taas kun alkaa pääsemään edes jotenkin siihenkin kiinni Lucan kanssa. Täytyy aloittaa sen kanssa maltilla takana kun on taukoa enemmän ja vähemmän. Se mikä on aika jännää niin Lennosta tulee agilityn alkeisryhmäläinen  On tosi jännä nähdä miten se toimii kun kentällä on muita.

Keiju täytti 9-v huhtikuun lopussa, niin se aika vaan menee. Keijusta ei ikää huomaa, on ollut aina nuori vanha. No onhan tuo harmaantunut, mutta on tosi leikkisä ja metsässä painaa Lennon kanssa ihan tosissaan. Pyörätielenkit sen sijaa sille ei ole oikein koskaan maistuneet . Luca tulee kesällä sitten perässä. Näyttelyitä myös mietin, josko laittaisi erikoisnäyttelyyn molemmat. Onkin 4-5 vuotta siitä kun olen viimeksi kehässä käynyt. Pitäisi mennä johonkin mätsäriin katsomaan miten Keiju käyttäytyy ja viedä vaikka Lentokin samalla. Katsoinkin, että Järvenpäässä olisikin aika monta mätsäriä tulossa.

Ihanaa ja aurinkoista kevättä!

Helmikuun päätähtemme Elle

Helmikuun pari viimeistä viikkoa on mennyt Elle tyttöstä hoidellessa. Ellen leikkaus meni Lastenklinikalla todella loistavasti ja paraneminen on ollut aivan huimaa. Elleltä poistettiin toisesta keuhkosta alin lohko kystisten muutosten vuoksi. 5 päivää Elle "lekotteli" sairaalasängyssä eikä häntä saanut liikuttaa jatkuvan epiduraalipuudutuksen ja keuhkoimulaitteen vuoksi. Pikkupotilas oli aivan hurjan upea ja kun hän vihdoin pääsi juhlaliivistään eli pakkopaidastaan vapaaksi niin urheasti hän heti kävi testailemaan mitkä taidot on vielä hallussa. On ne lapset vaan ihmeellisiä.

Tylsä elämä, ja aina niin toiveikas koira

Koirat on siis olleet aika vähällä, mutta pikku borderithan sopeutuu niin mainiosti ja kyllä tuo isompikin on tyytynyt kohtaloonsa. Nyt kun pakkaset on lauhtuneet niin ollaan voitu lenkkeillä taas normaalisti. Monen viikon tauon jälkeen kävin viikonloppuna treenailemassa agilityä. Lento tippui puomillta, onneksi nousuosuudella ja näytti ettei mitään käynyt? Reippaasti nousi puomille uudelleen, ja ikävä kyllä samalla vauhdilla. Taito ja vauhti ei ihan kohtaa vielä tällä esteellä.

Makoilun mestari

Pikkuhiljaa täältä sairastuvasta taas päästään ihmisten ilmoille. Aurinkoisia kevät päiviä.

Haluamme toivottaa Hyvää Joulua jouluisen tanssimme myötä.

Toivottavasti ensi vuosi jatkuu koirien terveyden osalta yhtä hyvänä ja saamme jatkaa Lennon kanssa agilityn alkeiden opiskelua. Ensimmäinen hyppytekniikan oppitunti on nyt takana ja ei se näytä ollenkaan toivottomalta . On tavattoman mielenkiintoista opettaa ja kokeilla Lennon kanssa agilityjuttuja.

Laitan muutamia kuvia Tanskan reissusta. Reissu oli oikein onnistunut ja teimme taas muutamia retkiä ja kävimme mm. Ebeltoftin eläintarhassa. Tarha on hienosti rakennettu ja eläimillä on siellä aika runsaasti tilaa ja mukavat olosuhteet verraten esim. korkeasaareen. Joihinkin tarhoihin pääsee kulkemaan ja sen on aika hauskaa ja näkee eläimiä paremmin.

Tarhassa on runsaasti erilaisia eläimiä ja siellä pääsee myös autosafarille ja sielläkin tuli taas käytyä.

Mustakarhut ja sudet olivat samassa aitauksessa. Karhut olivat tosi aktiivisena ja kiipeilivät mm. puissa. On ne vaan todella ketteriä otuksia, ja kiipeilevät todella näppärästi.

Kävimme myös bambipuistossa, siellä saa kanssa kulkea bambien luona isossa tarhassa ja syotellä eläimiä ja yrittää syödä omia eväitään bambeja hätistellen :) Meillä tosin kävi tuuri ja pääsimme syömään rauhassa, eikä tällä kertaa kukaan joutunut edes bambin puskemaksi. Uros bambit ovat tosinaan aika ärhäköitä ja niitä saa vähän varoa.

Ratsastamassa piti tietenkin käydä Minnan Gåsenilla tai Hoosenilla kuten Eerin sanoo. Maatsot on mahtavia kun pääsee kulkemaan mukana vaunujenkin kanssa. Itsekin pääsin vähän kokeilemaan ja tututstumaan miten Minna opettaa klassisen kouluratsastuksen opeilla hevostaan, oli mielenkiintoista!

Mutta sitten arkeen ja tähän päivään ;) Eilen pääsin aloittamaan hallikauden tai ylipäätänsä agilityntreenauksen ryhmässä. Treenit oli oikein mainiot ja rapakuntoinen laitettiin liikkumaan. Kyllä huomaa miten hukassa olen ja mm. teen radalla ihan omia kuvioitani ja en ole todellakaan kartalla vaan haahuilen siellä täällä. Kuitenkin pysyen jotakuinkin tolpillani ja Luca teki hienosti hommia ja minäkin yritin.

No, treenit siis saatiin treenattua ja menin autolle ja kappas siellä odotteli Lucan oksennukset. Pilkkopimeässä ja tunnettuna hyvästä hajuaististani haistoin Xylitolin, ja tarkempi syynäys taskulampulla todensi löydöksen . Piipaa puhelua äidille, jona luona luca pääsääntöisesti asuu ja sain selville, että Luca oli kähveltänyt hänen laukustaan noin parisenkymmentä purkkaa. Tämän jälkeen piipaaa puhelua Lucan lainakartturille joka on eläinlääkäri. Samalla pukkaa soittoa kotoa, että Elle tyttönen on itkenyt 1,5 h ja kyllähän sen sinne luuriin kuuli, että kotona todellakin kaivataan...

No, ei muuta kuin kotia kohti. Matkan kuulostelin, että alkaako Luca kohta kramppaamaan tai jotain. Matka meni lievästi kaahaten ja kotipihassa Luca näytti edelleen hyvävoimaiselta joten ei muuta kuin sokerin syöttöön ja vauvakin tokeni heti kun pääsi äidin syliin. Yöllä vielä annettiin Lucalle sokeriannos, ja aamulla herra näyttää meidän onneksi olevan edelleen hengissä ja täysin voimissaan. Ei vissiin halua mun ohjattavaksi, yrittää raukka kaikin keinon välttää sen.

Katsotaan nyt sitten jatkossa kuka treenaa ja milloin, kun ihana tyttäreni on päättänyt vakaasti palvoa ja rakastaa äitiänsä etenkin iltaisin. En tiedä mistä nämä molemmat lapset ovat tämän äidin perään huutelu ominaisuuden saaneet, ädinmaidosta vissiin? Ovat kuitenkin muidenkin hodettavina aina olleet ja todellakin luotan että muutkin osaavat heitä hoitaa. Onneksi tämä on taas vaan se kuuluisa joku vaihe, joka mene joskus ohi .

Toinen anestesiapotilas tälle viikolle tulee olemaan Lento, siltä otetaan viralliset luustokuvat. Ensimmäinen potilas oli Elle tyttö, jonka kehkotutkimus tehtiin asnestiassa ja se meni oikein hyvin.

Joten jänniä hetkiä on ollut monenmoisia tällä viikolla, jotain vähemmän jännää voisin tilata ens viikoksi!

Sisareni Minnan kasvattamat borderit ovat saaneet kotisivun http://www.staldgaard.com

Omatkin uudet kotisivut ovat tulollaan ja ehkäpä saan vielä viimeisen innon rutistaa ne julkaisuvalmiiksi.

Viimeiset pari viikkoa olemme viettäneet Tanskassa, koirat ovat olleet hoidossa ja mikä parasta hoitopaikat ottavat ne vielä jatkossakin, joten hyvin ovat käyttäytyneet

Viikonloppuna Lucalla olisi agikisailuja muutaman radan verran edessä, saa nähdä miten reilun parin viikon tauon jälkeen kulkee. Itse saan sitä vielä ihailla katsomon puolelta.

Ollaan Lennon kanssa leikitty ja hyvin on mennyt. Sen huomasin, että kun olen ottanut taistelua agikentällä niin on paljon hätäisempi otteessaan ja saattaa vaihtaa sitä. Kotosalla menee jo tosi, tosi hyvin.

Keiju terrieri yllätti kanssa kun otin sillä irti käskyä niin etten pidä lelusta kiinni, niin voi juma sehän irrotti!! Irrotus on näillä meidän bordereilla ruokottoman huonoa, opetuksen puutetta ei auta kaunistella. On siis erittäin pitävä otteisia :)

Nouto, se meidän peikko, kummitus ja päänvaiva näyttää nyt just tällähetkellä hyvältä, mutta varmaan saan taas tänkin sössittyä eikä kun en osaa edetä oikein. Nyt Lento hakee ja tuo innolla ja on saanut sitten lelun nähdessään irrottaa ja olen vaihdellut matkaa. On jopa nostanut maasta uudelleen kun ennakoi ja tiputti kapulan. No tässä vaiheessa ollaan ennenkin oltu ja katsotaan koska tämä taas kosahtaa

Koirat meneekin hoitoon melkein pariksi viikoksi kun lähdemme Tanskaan, joten hyvin alkanut treeniputki katkeaa pakostakin. Mutta yritän pitää ryhtiä yllä palatessamme taas.

Aurinkoisia syyspäiviä!

Laitetaan nyt vähän vauvan kuulumisia, kun niin moni on hänestä kysellyt.  Kirsikalla tai Ellellä todettiin jo mahassa kasvaessaan siis CCAM sairaus eli lyhyesti sanottuna hänellä on keuhkossa kasvain. Kasvaimen kasvu onneksemme pysähtyi jo raskausaikana  n. kokoon 3 cm x 3 cm. Hirmuisen stressaavasta raskausajasta ja epävarmasta syntymähetken ennusteesta huolimatta pienet ja suuret enkelit oli matkassa, kun tyttö syntyi erittäin hyvävoimaisena ja on ollut sitä sen jälkeen koko ajan. Kasvainta nyt tällä hetkellä vain seuraillaan n. 2-3 kk välein, ja ehkä jossain vaiheessa se sieltä poistetaan. Kirsikka rekisteröitiin ja viralliseksi nimeksi tuli Elle Isa Kirsikka. Edelleen aivan ihana tapaus ei voi tuon sopuisempaa ja aurinkoisempaa vauvaa edes hurjimmissa odotelmissa  toivoa. Ei voi kuin olla onnellinen

Koirat on tottuneet uuteen arkeen kivasti, borderit eivät varmaan edes huomanneet mitään tapahtuneen. Lento nyt on joutunut hieman harjoittelemaan vaunujen kanssa kulkemista, koska kokemukseni mukaan bordercollieille pitää kaikki arkiset asiat opettaa siinä missä borderterrierit oppii ne itsestään   Keiju on päässyt vuoden tauon jälkeen vähän agilityilemään, ja on se vaan aika hauska treenattava. Pujottelu on hautunut hyvin ja se on parantunut huomattavasti.

Lento on kanssa päässyt vähän hömppäilemään ja se rakastaa putkia ja hyppyjä. On se hauska huomata kuinka se ei ymmärrä ohjauksista yhtään mitään. Se kuuntelee esteen nimen ja suorittaa sen tuijotamatta kropan vihjeitä. Mutta ihmekös tuo, kun olen sitä paikaltani käskyttänyt joskus jopa tuolilla istuen kun raskausaikana oli noita liikkumisongelmia aikalailla.

Lennon ei siis ole edes tarkoitus tulla agilitykoiraksi jalkojensa vuoksi... Ja ne jalat on aiheuttanut minulle vähän päänvaivaa, ontumisia tai jäykkyyksiä en ole huomannut mutta on ajoittain märät jalat paljastaa Lennon niitä nuolevan. Osteopaatti ei ole mitään ihmeellistä niissä tuntenut, liikkuvuus on ok jne. Uskon nuolemisen johtuvan jostain tuntemuksesta niissä, tosin jos haluan jotain hyvää uskoa niin pidän sitä turhautumisena tai harmittomana. Mutta pelottavan paljon ne jalat muistuttaa Singon jalkoja, jaloissa on mm. vähän värjäytymää. Onneksi nuoleminen ei ole pakonomaista ja kokoaikaista. Taidan laittaa sen kokeeksi Rimadylille ja katsoa onko siitä mitään apua.

Liikuntaa ollaan jatkettu entiseen malliin, mitä nyt näillä helteillä on voinut tehdä.. eli pääosin uintia, sillä vauhdikas metsälenkkikään ei ole saanut ontumaa esiin. Joten nautitaan nyt vieläkin näin kun Lentokin tuntuu niin tekevän. Mitään tutkimisia en sille ehkä aio enempiä tehdä, kyynärnivelten tila on etenevä ja se tieto nivelrikon määrästä ei mua sinänsä mitenkään auta, kun kuitenkin hoidot ja suunnitelmat menee ihan siinä mitä omat silmät ja fiilikset näyttää. Viralliset kuvat siitä kuitenkin tarvitsisi ottaa. Nyt vaan kasvatetaan vielä lihaksia uimalla niin pitkään kuin vedet sallii, Lennosta onkin tullut tämän kesän aikana todella hyvä uimari.

Luca on viettänyt kesän kuumimmat hetket agitaukoa ja lomailua kestikin melkein 2 kk. Viikko sitten Luca aloitti taas kisaamisen seuramme kisoissa ja ekalla radalla tuli kome tiplua, toinen rata oli hyvä ja siinä harmittava femma putkeen menosta. Luca kaartoi vähän ennen kun meni putkeen ja aika harmittavasti siitä tuli virhe. Moni tuomari olisi sen ehkä jättänyt antamatta... Luca kisaa edelleen lainaohjaajansa kanssa, kun itse olen vielä täysin rapakuntoinen. Seuraavan kerran se kirmailee radalla viikonpäästä pidettävissä piirimestaruuskilpailuissa, yksilöissä ja se tuli myös valituksi JAU:n minijoukkueeseen.

Pitkästä aikaa kävin katselemassa bordereita nuoriborder-päivillä ja olen kyllä auttamattomasti tipahtanut kärryiltä. Tapasin siellä samalla Lucan jälkeläisiä ja kyllä oli tasaisia maitopartoja koko pentue.

Arki on alkanut jotenkin jo rullaamaan uuden tulokkaan kanssa. Koirat on viettäneet lomaa, Lento on päässyt mökkeilemään, Luca viettänyt agitaukoa ja Keiju nauttinut takapihan portaalla auringon ottamisesta. Lento ja Luca olivat viime viikolla osteopatiassa 2 kk tauon jälkeen, kummassakin oli hieman hoidettavaa, muttei mitään kummempia. Lennolla huomasin muutaman pvä sitten ensi kerran pitkiin, pitkiin aikoihin ylösnousu jäykkyyttä oikeassa etujalassa muutaman ekan askeleen verran.

Keijun ahneudella meinasi olla p... loppu, varasti yksi päivä neljä lihapullaa ja vetäsi ne niin nopeasti kurkustansa alas, että näytti siltä että taju lähtee. Hoiperteli hetken tosi pahoinvoivan näköisenä. Virkosi sitten kuitenkin, onneksi =)

Torstaina 3.6 syntyi perheeseemme tyttö, 4100g, 51 cm. Olemme kaikki ihan rakastuneet =) Koirat suhtautuvat tulokkaaseen hyvin.

Mun sairasloma on jatkunut ja edelleen ollaan oltu aika hiljakseen. Lennon kanssa olen yrittänyt jotain tässä kotipihassa tehdä, jottei ihan repeäisi liitoksistaan. Välillä mennyt hyvin ja välillä ei. Nyt kun lunta on taas maassa, se on ihan peestä. Haukkailee lunta välillä ja jatkaa hommia, ärsyttävää! Syököön lunta sitten ihan keskenään, jos ei kiinnosta.

Oma kunto on täys nolla, pääsin tässä yksi päivä kävelemään tunnin lenkin  ja seuraavana päivänä jalat oli ihan kipeenä. Ihan kamalaa, hyytyyä ja tulla kipeeksi tuollaisesta lenkistä. Jospa tämä nyt alkaisi tästä helpottamaan, olen ainakin pystynyt olemaan usemman päivän jo pystyssä. Onneksi tästä taudista on kuitenkin varma paraneminen, ja se on kesäkuussa.

Harmittaa kun agiliyt alkoi Lucan kanssa kivasti ja mulla oli mieletön into treenata ja kisata ja nyt en ole siihen pystynyt.  Olen ajatellut jos löytäisi Lucalle jonkun tilapäisesti ohjaksiin, se olisi tosi kiva juttu.

Koirien laihistelut on jatkunut, Lucakin päässyt 10 kiloon ja Keijukin alle 7 kilon. Lentoa vaivaa anturat, tänään metsälenkillä oli taas toinen etutassu auki. Katsoin jalat läpi ja huomasin, että lähes kaikki anturat on halkeilleet. Aloin nyt huoltamaan niitä bepanthenilla ja Ceridal öljyllä, katsotaan tuleeko tulosta. Sapuska vaihtunee myös tuoreruokintaan lähiaikoina.

Maanantaina pojilla on taas osteopatia.

Sormet ja varpaat ristissä toivon tämän vuoden olevan parempi kuin edellinen. Ainakin jotain ihanaa on odotettavissa jo ihan pian, sillä minusta on tulossa täti ihan muutaman pvän kuluttua :)

Vuoden vaihteeseen koirat suhtautuivat rauhallisesti, Keijuhan ei nyt ennenkään ole hätkynnyt ja näytti siten Lennolle hyvää mallia. Iltasella rallasivat pihalla normaaliin tapaan vaikka silloin jo paukkuikin. Eikä myöhemminkään paukut aiheuttaneet sen ihmeempiä reaktioita, vaikka kyllä Lento niitä jonkin verran ikkunasta seurasi ja kuulosteli mutta asenne oli utelias.

Ei sitten tarvitse kisata viikonloppuna, Keuju aloitti juoksunsa. Voi harmi, olisi ollut niin kiva kisata. Juoksujen jälkeen on taas valeraskaudet ja painonpudottamiset ja muut, kun saa 3-4 viikkoa nauttia sohvalla olosta ja suurista ruoka-annoksista äidin luona... Nyt olisi ollut niin hyvässä kunnossa.

Taidanpa lähteä nyppimään neidin kuntoon, saa äiti sitten siistin hoitolaisen ;) Hieman jännittää kuinka kovat ajat Lennolla tulee olemaan ainoana koirana, se ottaa sen varmaan aika raskaasti.

Himputti kun järjestelmäkamerani on hajoamassa ja tänäänkin olisi ollut mitä ihanin kuvaus sää. Kamera tekee ihan omiaan ja valottaa tosinaan kuvat just miten tahtoo, välillä yli ja välillä ali ja tosinaan suljin vai mikäse nyt lie jää totaaliseen jumiin ja salamakin toimii satunnais otoksella. No onhan sillä raukalla jo hakattukkin kuvia, kun on aiemmin ollut ammattikäytössä. Täytyy vaan toivoa, että liike kaipaa taas pian uuttaa kameraa ja voidaan antaa eläkekoti sitten taas seuraavalle kameralle. Tässä nyt kuitenkin muuutama vähävaloinen otos joulun ajalta.

Ollaan lenkkeilty koirien kanssa paljon ja on ollut tosi ilahduttavaa huomata kuinka hyvässä kunnossa Lento on. Jalat ei oireile pitkistä ja hurjista lenkeistä, ihan pikkasen silloin tällöin niitä kirputtelee levossa. Lennolla on menossa joku uhittelukausi, lenkeillä käy tosi kuumana ja juoksee hulluna Keiju perässä ja välillä sillä menee ihan totiseksi koko touhu ja yrittää alistaa Keijua. Ja sehän nyt tapahtuu helposti kun massalla jyrää pikkusen kumoon ja alkaa rähisemään sen päällä. Keiju on ihan orpona siinä, ei uskoisi minkämoinen peto se on vieraille koirille kun omassa laumassa ei juurikaan uskalla vastaan pullikoida. Lentohan uskoisi jos Keiju vaan tosissaan sanoisi. Nyt olen pariin kertaan viheltänyt pelin poikki ja Lento jättää kyllä rähisemiset ihan pienellä sanomisella. Tosi hauska murkku-ikäinen, joka ei itsekään tiedä onko menossa vai tulossa...

Tokoilemisia ollaan vähän tehty, on mennyt ihan kivasti. Seuraaminen ei kyllä ollut tänään niin hyvää kuin aiemmin, ja jäävissä liikkeissä ei tajunnut mitä istuminen on. Liekö päällä oleva takki häirinnyt vai olenko tehnyt liikaa seisomista. Luoksetulossa tein tänään ekaa kertaa maahanmenon, hyvä ja hiljainen. Nouto on ihan alussa minulla, sillä en oikein tiedä mitä tulisi siltä siinä vaatia/opettaa. Tuo kapulan eteeni ja pomppaa mua vasten ja otan sen pois. Pitäiskö se ottaa nyt sivulle, siinä se kyllä tahtoo tiputtaa kapulan.. Täytyy kysellä neuvoja viisaammilta.

Keijun ilmoitin oman seuramme kisoihin, olisi kolme starttia kipitettävänä. Kerralla melkein enemmän kisoja kuin Keijulla virallisia startteja ikinä. Jos näyttää liian suurelta urakalta niin jätän vikan startin suosiolla pois. Tai saa nyt nähdä päästäänkö yhteenkään starttiin, sillä Keijulla on yleensä ollut juoksut jouluna ja juhannuksena. Treeniä on kyllä alla tosi vähän, oisko ehditty reiluun kuukauteen kaksi kertaa treenailemaan. Mutta onhän tässä jo vuoskaudet treenailtu ;) Ennen kisoja ajattelin käydä tekemässä lyhyen treenin, saadaan taas esteet tutuiksi.

Ens vuodeksi voisin asettaa Keijun kanssa tavoitteksi nousun kakkosluokkaan ja mieluusti myös ainakin jokunen nolla sieltä. Lennon kanssa asetan tavoitteeksi edistyä tokorintamalla ja päästä sen kanssa kokeilemaan joitakin möllitokoja. Mutta suurin tavoite on saada pidettyä koirat kunnossa ja päästä itse liikkumaan niiden kanssa enemmän. Oma tavoitteeni voisi siis olla huomattavasti parempi kunto!!

Vihdoinkin näyttäisi siltä, että edes joskus tulee onnistumisen ja edistymisen tunnetta meidän tokoilemisen suhteen. Lento on kolmessa viime treenissä tehnyt tosi hyviä muutaman kymmen askeleen seuraamispätkiä :) Tänään testailin, että osaako istua ja seistä seuraamisesta ja istua se osasi tosi hienosti, seisominen on aluillaan. Ei ihan tiennyt mitä vaadin, mutta pysähtyi kuitenkin tosin valumalla. Maahanmenoa en tehnyt, koska siihen olisi aivan takuulla tullut haukahdus, josta nyt yritetään päästä eroon. Tein pari rauhallista maahanmenoa namilla houkutellen.

Sivulletulot tosi hienoja ja paikka oli kyllä hyvä. Tein myös luoksetulosta pysäytyksiä, seiso ja istu. Meni jees, seis parempi taas kuin vähään aikaan. Tosi mukava huomata kuinka hyvin Lento kuunteli sanallisia käskyjä. Sinko luki aina enemmän kroppaa, käskyillä ei varmaan juurikaan ollut merkitystä. 

Seuraamista tein myös aika paljon niin, että vaan kutsuin Lennon mukaan liikkeeseen. Hassu poika ei osaa tulla mun takaa seuraamaan, vaan juoksee ensin eteeni ja kiepsahtaa siitä sitten seuraamaan. Täytyy tehdä sivulletuloja niin, että joutuu tulemaan takaani.

Tosi kivat treeni ja ihana nähdä kuinka ollaan edistytty, vaikka ollaan kyllä edelleen varsinaisia tunareita. On tämä toko vaan niin vaikeeta..:)

Lento oli päivällä ahkeroinut meidän sohvan parissa, kongi oli mennyt sinne alle ja nyt muutaman kuukauden vanha sohva on kaluttu alareunasta, jee.

Ehdin tänään käväisemään vapaa treenaamassa Keijun kanssa. Ohjatut treenit on jääneet väliin ainakin kuukauden ajalta, en vaan töiden vuoksi ehdi niihin oikein koskaan. Tosi harmittavaa! Tein ihan pikkuiset treenit, lähinnä pujottelun kulmia ja "väärä puolen keppejä" meni tosi hyvin. Tein myös väuhdikkaan pätkän, jossa muutamaia tiukkoja käännöksiä. Tosi onnistuneet treenit, vauhti ja motivaatio oli kohdallaan. Lennon kanssa vähän tokoilin halissa, ja jännäsin pysyykö namit sisällä vai ei. Maanataina oksenteli taas suihkuna ihan kaiken ja jouduin jättämään toko treenit väliin :(  Nyt tuntuisi olevan taas ihan ok.

Treenasin meidän perinteisiä kuviota, sivulletuloa, muutaman askeleen seuraamista ja paikollaan käännöksiä. Oli alussa aika hermostunut, ylivireinen ja teki mutta välillä suhasi ympäriinsä kun oli pakko päästä purkamaan.. Otin ihan relasti, sillä ekaa kertaa oli hallissa hommissa ja annoin suhata välissä. Rauhoittuikin tekemään ja alkoi pitämään kontaktia ja haluamaan lisää tehtäviä. Lopulta oli tosi keskittynyt ja mukava. Seuraaminen oli selvästi vaikeampaa uudessa paikassa, edisti tosi paljon. Sivulletulot ok, paikallaan käännökset minusta oikein mainioita. Otin myös hyppyä mini esteellä toko tyyliin. Ja voi vitsi se hyppää sivulta ihan pelkällä käskyllä, otin myös kerran pari seisomisen hypyn jälkeen. Ei ongelmia, vaikkei olla koskaan hyppyä tehty.

En sitten ihan malttanut jatkaa ei koskaan agiesteille linjaa, opetin Lennolle meinaan tunnelin. Se nyt voisi olla sille aika turvallinen este, varsinkin kun vaan ihan läheltä ja paikalta lähetän. Lennosta se oli super hauskaa ja minusta kanssa.

Viikon Tanskan reissu Minna-siskon ja Michaelin luokse on takanapäin ja kotiin tuomisiksi sain vatsataudin... Lentomatkat meni hyvin joskin mennessä olin kauhea tuuli, kone poukkoili köpikseen laskeuduttaessa niin paljon, että ajattelin sen vähintään tippuvan. Jatkolennot pikkuisella potkurikoneella on aina paljon mukavammat, vaikka sekin tärrää melkoisesti ja aina välillä mietityttää päästäänkö perille.

Oli tosi kiva reissu niinkuin aina ja matkalaukut oli takaisin tullessa pullollaan vaatteita, siellä on niin mahtavia kauppoja ja edullisia vaatteita. Kaikki ihanat sisustusjutut jäi kauppoihin niitä olisi ollut niin hankala kuljettaa, voi siellä olisi ollut vaikka mitä ihanaa.

Käytiin joulumarkkinolla, jossa sai tehdä joulukoristeita, leipoa jne. Kävimme myös hevosajelulla Jyllanninhevosella ja täytyy sanoa, etten ole koskaan nähnyt niin isoa ja jykevää hevosta! Pääsin ratsastelemaankin tällä kertaa hieman pienemmällä pollella nimittäin islanninhevosella. Olipas lystikästä kokeilla isikkaa, tehtiin reissu ihanassa metsässä ja Glenni oli tosi hauska ja pirteä poni. Eerin ratsasti reissusta suurimman osan, olisi tosi kätevää lenkittää Luca ja Mango samalla kun Erkku köpötteli Glennillä perässä. Samalla tuli haaveilutua, että jos Eerin innostuu vielä hieman vanhempanakin ratsastamisesta niin issikka vois olla kiva, mä voisin sitten kuitenkin sillä maastoilla ja olisi tarpeeksi pieni Eerinin ratsatettavaksi. Glenni oli ainakin tosi rauhallinen Eerinin kanssa, mun kanssa taas meni tosi pirtsakasti. Jopa niin kun nousin selkään niin poni oli karkaamassa ihan totaalisesti käsistä ja minä roikuin ohjissa kuin alkeiskurssilainen. Mutta myöhemmin lekillä ponin kurvailut vaan naurattivat, lähti viemään laukassa ja oli niin tosissaan ;) Mitäs siinä voi muuta kuin nauraa, kun ponia on puoli metriä edessä ja toinen puolikas takanapäin niin ei sieltä oisi korkealta tullut alas.

Minna opetti mua tekemään ovikransseja ja asetelmia ruukkuihin ja voi vitsit se oli kivaa. Tanskassa melkein kaikki tekevät nuo itse, meillä kun taas ne tupataan ostamaan kaupasta. Tehtiin meidän oveen kranssi, ja Eerin teki Minnalle kynttiläasetelman ruukkuun ja siinä oli ihan hirmuisesti koristeita. Täytyy hankkia tarvikeita sekä käydä metsästä hakemassa materaalia ja alkaa askartelemaan täällä kotosalla.

Lento oli viihtynyt Ella kasvattajan luona tosi hyvin, ja ihmekös tuo. Laumassa olo oli sujunut niin mallikkaasti, ettei edes yhtään tukkapöllöä ollut pikkumies saanut muutoinkin oli ottanut reissun ihan relasti. Isänsäkin kanssa olivat tulleet mainiosti juttuun. Tosi kiva ja tarpeellinen kokemus Lennolle olla isommassa laumassa. Suuret kiitokset Ella, meillä on täällä tosi väsynyt koira :)

Keiju on äidilläni hoidossa ja soittelin eilen, että milloinkas Keiju kotiutuu ja kuulema viihtyy ja nauttii olostaan niin paljon, ettei sitä taideta kovin mielellään edes palauttaa ;)

Kävin tänään saamassa oppia mun toko tunarointiin. Olen treenannut sivulletuloa aika ahkerasti, ja käden merkitystä on saatu vähäisemmäksi. Nyt vähitellen sivulla ollessa vaihtelen käsien paikkaa, heiluttelen jne. Edistystä on tapahtunut, nyt Lennolla on jopa pieni aavistus että seuraaminen on muutakin kuin töki kättä liike. Otettiin seuraamista siten, että vaan kutsuin koiran mukaan ja se oli selvästi hajulla hommasta, vaikka peräpää oli aika poikittain ja paikkakaan ei tainnut olla ihan oikea. Otettiin myös paikallaan käännöksiä, ja ne sujuivat kun sain opastuksen miten omien jalkojen tulee toimia. On tässä opittavaa ;)

Tehtiin myös ruutua, aluksi Lento ei irronnut sinne ollenkaan. Pyrähti ja kysyi multa apua. Lopulta saatiin se ruutuun, kun itse ven sinne lelun ja näytin sitä.

Omassa toiminnassa on paljon opittavaa, nyt olin kyllä musta aika rauhallinen ja hillitty ;) Palkkaamisessa vieläkin tungen nameja Lentoa kohti ja se hieman pakittaa. Pitäis vaan antaa koiran hakea ne multa, eikä ole edes pelkoa ettei hakisi, on se niin ahne. Käskyt tulee antaa rauhassa, eikä siten kun nyt teen. Sanon seuraa ja olen jo menossa. On kyllä tosi tyhmä olo kun toistan vaan virheitä, vaikka niistä mulle sanotaan. Ei näköjään mene ihan helpolla perille...

Oli tosi kiva treenata, kun on ihmisiä jotka osaavat neuvoa kun omat taidot ei tosiaan riitä. Kiitos vaan Tytille ja Sampalle, on se uskomatonta kuinka avuliaita olette.

Vihdoinkin pääsin taas tokoilemaan Jokelaan Tytin ja Sampan opastuksella. Katsottiin seuraamista ja todettiin, että liike on Lennolle yhtä kuin töki kättä. Kokeiltiin sivulletuloa niin että laitoin kädet selän taakse, niin ja sinne se Lentokin meni... Raukalla ei ole aavistustakaan seuraamisesta tai sivulletulosta. Nyt jatkossa käsky ja tarvittaessa pieni ohjaus kädellä, ja heti kädet ylös ja palkka naksulla. Olen totaalisen toivoton sählä palkan kanssa, runnon nameja koiraparan kurkkuun ja kädet viuhtoo sinne tänne :) Nyt vaan pelkkiä sivulletulo toistoja satamäärin ja sitten pikkuhiljaa edeten yhteen seuraamis askeleeseen jne. Lennolla ja mulla on sama ongelma, kummatkin kiehuu ja keittää yli, mun on opeteltava olemaan rauhallinen. Mä olen vaan niin totaalinen sählä tokossa.

Yks ongelma sivulla on se, että Lento väistää mua heti kun vaikka alan palkkaamaan, siksikin otetaan naksu käyttöön. Ja sivulla olemiseen on saatava rauhallinen fiilis ja koira ei saa tehdä miljoonaa temppua siinä välissä. Tänään ramppas ja teki omiansa koko ajan, uskon että teki sitä epävarmuuttaan. Ennenhän pysyi siinä suht rauhallisena asentoa vaihtamatta, mutta sillä olikin, selvä tehtävä-töki kättä ;)

Oli tosi ihana saada neuvoja, ehkä me vielä joskus opitaan, Lento seuraamaan ja minä kehumaan ja palkkaamaan koiraa hillitysti.

Treenien aikana puhkesi melkoinen myrsky, oikein pelotti ajella kotiin kun sähköt oli katki melkein koko matkan Jokelasta Kellikselle ja taivaalla vaan välkkyi, mä tietysti ajattelin että jotkut sähkökaapelit siellä leimuaa, mutta ehkä oli kuitenkin vaan ukkosta? Meillä oli onneksi sähköt, vaikka melkoisesti olivat välkkyneetkin.

Lento sai tänään back on track takin. Koko 57-60 on aika sopiva. Monet on joutuneet takkia hieman tuunailemaan, mutta Lennolle tuo on takaosasta just sopiva. Se kantaa häntäänsä aina alhaalla joten istuu ehkä siksi niin hyvin, jos olisi korkeampi hännänkanto niin ois kyllä takaa aika outo. Se häntäaukko on ihan ihmellisessä kohdassa, Lennolla melkein lantion päällä. Me ei käytetä sitä ollenkaan. Ympärysmitta on aika iso, vaikka säädin sen pienimpään, samoin etuosasta mantteli on leveä.  Mutta eiköhän tuo luikku vielä massaa kerää. Myös mahaläppä menee aika taakse, ja saa nähdä pissaako siihen. Mutta pienistä puutteistä huolimatta, puku istuu ja pysyy päällä tosi hyvin! Nyt vaan pitäisi jaksaa takkia käyttää, jotta saadaan siitä se mahdollinen hyöty. Tuntui kyllä lenkillä tosi naurettavalta kun Lento-pehko oli puettu ja Keiju tepsutteli nahkoinensa ilman pukua. Ehkä mun tarvitsee sillekkin hankkia ;) Erkun mielestä Lennon takki oli kyllä ruma, Keijun punainen Nalle Puh takki on paljon hienompi.

Tämän syksyn eläinbongauksiin tuli taas lisää, aamulla työmatkalla näin ketun. Tepsutteli niin rauhallisesti tien laitaa, että luulin sitä aluksi kissaksi ja ihmettelin, että miten voi olla noin iso kissa ;)

Treenaukset on ollut aika vähissä, agitreeneihin en ole päässyt moneen viikkoon töiden takia enkä kyllä tokoonkaan. Kotona olen vähän tokoillut, seuraaminen on hieman parantunut. Ympyrällä seuraamisessa käden härkkiminen ja pupuloikat on vähäisemmät, tosin takaosa on siinä vähän kateissa.

Keiju kävi elämänsä ensimmäisen kerran fysioterapeutin hoidettavana, ja oli hyvässä kunnossa. Ihan vähän oli vasemmassa lavassa kireyttä ja lantion seudulla myös. Tuomiona oli terveesti rakentunut koira, jolla lihaksisto ei helposti mene jumiin. Monipuolinen liikunta ja hierominen silloin tällöin pitää kropan kunnossa ja jatkossa fysioterapeutti tsekkaa muutaman kerran vuodessa. Keijun liikkuminen on kyllä vapaana niin helppoa ja se osaa liikkua mielettömän helposti ja ketterästi ja olisinkin ollut kovin ihmeissäni mikäli olisi jotain erityistä ilmennyt. Pientä pistosta on aina tuonut Keijun lämmittely treeneissä ja kisoissa, sitä ei voi verrytellä juuri ennen rataa koska vire ei ole silloin paras radalla. Joten verkkaan sen aina hyvissä ajoin ennen starttia ja laitan lepäämään ja vien vaan tosi pienellä verrytelyllä radalle. Mutta eipä ole onneksi ollut haitaksi. Onpa hienoa omistaa 6-v koira, jota ei ole ikinä tarvinnut kiikuttaa hoidosta toiseen :)

Lennolla oli myös osteopatia, kropassa oli hyvin nähtävissä kiveen törmääminen ja takajalan "halvaus". Tunnoton jalka oli oikea takanen, mutta pahiten oli kipeä vasemalta lantion seudulta. Myös kaularangassa oli häikkää. Mutta kaikki saatiin korjattua ja osteopaatti oli edelleen todella tyytyväinen miten Lento on edistynyt kipukoirasta lähes normaalia elämää kestäväksi, ja niin olen tietysti minäkin. Ero muutaman kuukauden takaiseen tilanteeseen on huima ja se tulee kuulema vielä parantumaan tästäkin.

Tulihan törttöiltyä autolla, ja tällä kertaa ihan osumaksi asti. Viime kuukausien aikana olen ollut tosi lähellä törmätä villisikaan, kissaan ja pupuseen, mutta aina on ollut onni myötä. Maanantaina törttöilessäkin sitä toki oli, sillä kenellekkään ei käynyt mitenkään. Syykään ei ihan täysin ollut minun, sillä varsinainen törttö lähti karkuun. Ajettiin kolmen auton jonossa ja minä vikana. Lähdettiin liikennevaloista ja yht äkkiä pari metriä valojen jälkeen eka auto vetää liinat kiinni ja on kääntymässä vasemmalle kohdassa jossa ei kukaan vähänkään järkevä edes ajattelisi sellaista, ei ollut siis todellakaan sallittua. No, minä oli just kiihdyttämässä kun valo oli vihreä ja jono tyssäs kun seinään niinpä ajoin toisen auton perään, ja tïlanteen varsinainen aiheuttaja katosi paikalta. Harmitaa ihan älyttömästi. Ajamaani Yarikseen ei tullut juurikaan mitään muuta kuin pikkasen kärsinyt rekisterikilpi, mutta toiseen autoon tuli takapuskuriin joitakin jälkiä. Eipä sitten taas tarvitse miettiä  mihin rahansa pistää, hitsi! Oishan ne käyttänyt mielummin vaikka Tanskan matkaan, jonne lähdemme 20.11, ihanaa.

Vuosi menee kyllä nopeasti, ja Lento on tehnyt siitä vieläkin vauhdikkaamman :) Lennon ensimmäiseen vuoteen on valitettavasti mahtunut myös paljon surua, mutta tällä hetkellä ikävimmistä fiiliksistä ollaan päästy yli ja keskitytään vaan nauttimaan tässä ja nyt. Tietenkin vielä pieni jossittelu elää mielessäni, sillä Lento on luonteeltaan todella makea ja sen kanssa olisi varmaan ollut ilo harrastaa tavoitteellisesti. Mutta näillä eväillä mennään ja Lento keskittyy juoksuttamaan Keijua ja jatkamaan toko räpellyksiä tosi tumpelon ohjaajansa kanssa. 

Synttärisankarin päivä alkoi nakeilla koristellulla kakulla, jonka Eerin valmisti.

 Onnittelulaulun Erkku tietenkin lauloi ja oikein englanniksi. 

Lahjaksi Eerin valitsi vinkuvan pötkölelun ja se onkin saanut jo melkoisesti kyytiä. Saas nähdä kuinka kauan se pysyy ehjänä, jos joutuu Keijun käsittelyyn.

Irti

hae..

kivat oli bileet =)

Minua houkuteltiin mukaan Back on track tuotteiden kimppatilaukseen ja taidanpa tilata Lentskarille vielä lahjaksi loimen. Olen niitä jo aikaisemminkin katsellut, mutta ollut kuitenkin hieman epäileväisellä kannalla. Mutta onhan tuo testattava. Koko mitetityttää ja ois kiva kuulla minkä kokoisia bortsuilla on. Lentohan on aika pieni uros ja katselin sille kokoa 64-67, onkohan ihan tautisen iso?

ja sitä on ihan kaikkialla. Nyt taidan tosissaan tietää mitä karvanlähtö voi olla, mutta kyllä ihmettelen että mistä sitä aina vaan riittää? Oli Singolla ja Kipilläkin hyvät turkit, muttei karvanlähtö kyllä ollut mitään tälläistä. Lennon turkki on aika lyhyt mutta sitäkin pohjavillaisempi, karvatupot lentee kun se juoksee...  Turkki on vielä tosi hyvän näköinen, joten karvasirkusta vielä riittänee joksikin aikaa. Kyllä sitä vaan arvostaa borderin turkkia, on niin helppo pitää siistinä ja ei tarvitse edes rapaisempien lenkkien jälkeen juuri koskaan pestä. Toisin on tuon toisen rapajaakon kanssa, se on häntää myöten kurassa melkein aina.

Harmikseni Lennolle tälle viikolle varattu osteopatia siirtyi ensi viikkoon, ei ole kyllä ihan toipunut kiveen törmäämisestä. Kirputtaa paljon enemmän, ja on ollut välillä jäykän oloinen levättyään. Lenkit on ollut minimissä, tänään kyllä vein ne metsään juoksemaan. Alkoi energiaa olemaan jo sen verran, että Lento oli päivällä opiskellut satukirjojen lukemista, palapelin tekoa sekä halkojen kantamista. Keijun kanssa ne rundaa ympäri kämpää ja pihaa ihan rasittavuuteen saakka. Onhan se tietty kiva, että ne on kavereita... Postiviivista tästä ystävyydestä on se, että Keiju alkaa olemaan taas tosi hyvässä kunnossa.

Sunnuntaina Lento vietää 1-v synttäreitä, Eerin aikoo pitää sille juhlat. Kakun on suunnitellut tekevänsä veriletuista, koristeet on vielä mietinnässä. Toinen on niin tohkeissaan :)

Kisattiin Keijun kanssa tänään kolmansissa kisoissa, ohjelmassa oli kaksi rataa joista toinen oli hyppyrata. Hyppärillä teimme nollan, etenevää ja mukavaa menoa mutta asennetta kyllä puuttui ja se näkyi vauhdissa. Rata alkoi vähän huonosti, otin lentävän lähdön ja pyöritin Keijua liian lähellä hyppyä ja se lähtikin jo menemään radalle enkä ollut saanut sitä vielä kunnolla viriteltyä. Muutoin radalla ei tainnut olla sen ihmeempiä mokia, vaikka rata ei ihan, ihan simppeli ollutkaan.  Keiju se sitten tepsutteli luokkavoitoon, sillä muita nollia ei tullut.

Toisella radalla oli jo enemmän fiilistä, sain hyvän lentävän lähdön ja Keiju tuntui tosi mukavalta. Rata oli helppo, sen ihmeempiä ohjauskuvioita ei tarvinnut tehdä, taisin selvitä "persjätöllä" ja leikkauksella koko hommasta. Keiju teki hyvää ja puhdasta rataa kunnes neljä estettä ennen maalia joku ihana tuoksu saavutti sen nenän... Keiju nimittäin teki niin, että lähetin sen putkeen ja meni ihan hyvässä vireessä sinne ja tuli ulos mutta teki samantein käännöksen ja palasi putkeen haistelemaan varmaan jotain nakin hajuja = O ) Menin katsomaan ja kutsumaan ja siellähän se nuuskutti. Nollan meneminen ei harmittanut, mutta ois ollut kiva saada vedettyä noin hyvällä fiiliksellä rata loppuun asti. Jäi kuitenkin hyvä fiilis, oli ehdottomasti parhain kisaratamme Keijun motivaation suhteen. Nyt sitten Keiju tarvitsee vielä yhden nollan kakkosiin siirtymiseen. Toisaalta vois olla mukava katsella sille vielä joku startti, saas nähdä nyt.

Hämeenlinnan näyttelystä kuului myös kivoja uutisia, Mangon pojille Kallelle eri ja Tihkulle eh,  ja ensimmäisen pentueemme pojalle Milolle VSP. Suuret onnittelut!

Kotiseutu tutuksi lenkkeilyä on jatkettu, en ole viitsinyt lenkittää Lentoa vapaana on sen verran oireillut kiven kohtaamisen jälkeen. Pieniä merkkejä on näkynyt ettei ole ihan kunnossa, ei onneksi kyllä onnu tms.

No hihnalenkit onkin ollut opettavaisia, sillä sen on selvästi vaikeampi keskittyä kulkemaan jos mukana on muitakin kuin Keiju. Kiihtyy sen verran, että vetämättömyydestä on saanut muistutella useampaan otteeseen. Nyt on treenattu siis kaikenlaisia variaatiota, perhekävelyä Erkku rattaissa, Erkku pyörällä jne :)

Ja jotain se on oppinut tottelevaisuuden saralla. Menee maahan mun sivulla, tai on mennyt kaksi kertaa. Olen tehnyt nyt paikallamakuuta Lennolle kun laitan koirille sapuskat, vien ruoan Keijulle jne. Ja aluksi käskytin sen edessä maahan, mutta kun kuvio makuusta tuli tutuksi niin käskin sivulta maahan ja jihuu se kykeni sen tekemään. Aiemmin ei ole tajunnut vaan on loikannut mun eteen tai taakse maahan tai useimmiten ei mennyt ollenkaan... No täytynee jatkaa vielä muutama toisto noin ja kokeilla sitten muussa yhteydessä. Paikalla istumiseen ja makaamiseen olen kyllä aika tyytyväinen, sillä Lento ei ole tainnut kertaakaan lähteä luvatta. Mutta toisaalta sitä on tehty vaan tässä kotona, joten häiriötä on ollut kohtalaisen vähän ja sen on melkein aina samanlaista.

Keijun kanssa olin ekoissa hallitreeneissä torstaina. Meni ihan jees, eka yritys meni vähän jarru päällä mutta toinen kierros meni jo ihan ok. Hallissa en tietenkään pysty ihan hyödyntämään tuota vasta opittua kirmaamista, koska radat on siellä aina ahtaampia kuin ulkokentällä ja en pääse liikkumaan niin paljon.

Tässä nyt on tullut muutama pvä Lentoa seurattua ja maanantaina oli selkeästi kipeä. Etenkin ylös noustessa otti hitaammin oikean takajalan käyttöön. Mutta on parempaan päin koko ajan, tänään on näyttänyt jo hyvältä. Tänään käytiin jo pidemmällä hihnalenkillä, ja täytyis varmaan harrastaa tätä vähän useamminkin koska tuppaan "eksymään". Naapurit on vähän naureskellut kun olen kertonut eksyneeni tänne kellikselle useammankin kerran ;) Ehkäpä tässä talven mittaan joutuu enemmän tekemään pyörätielenkkejä ja tulee sitten uusi kotiseutukin tutummaksi.

Tokoteltiin tänään myös vähän, seuraamisen kanssa olen kyllä pulassa! En vaan keksi keinoa sen parantamiseen. Nyt kielsin muutamaan otteeseen, kun seurasi pupuloikkaa kättä härkkien ja se ehkä vähän tepsi. Muttei ehkä ole tässä vaiheessa ihan oikea menetelmä. Lento oikeasti luulee, että seuraaminen on tuollaista. Nyt ollaan aloiteltu paikallaan makuuta, istumista ollaan tehty tähän asti. Pysyy tosi kivasti paikallaan tässä kotona. Kaukokäskyt ihan jees. Olen tehnyt nyt viime aikoina myös kapulan pitämistä, pitää tosi rauhallisesti mun sivulla. Ei pure tai korjaile otettaan yhtään. Mutta ei kyllä meinaa avata suuta kun annan kapulan, eikä meinaa sitä luovuttaakkaan pois. Istuu jököttää vaan :) Mutta kaiken kaikkiaan oli tosi kiva treenailla tai hömppäillä, sitähän tuo meidän meininki on.

Ilmoitin Keijun agikisoihin, on ollut niin loistavassa ja kestävässä vireessä viime aikojen treeneissä joten voin vain toivoa että sama vire kestää kisatilanteenkin sekä Keijulla että mulla.

Oltiin tänään perheen voimin lenkillä, syötiin eväitä ja koirat kirmasi pitkin metsää kunnes... Lento juoksi kalliolla meitä kohti, liukastui ja iski samalla oikean lavanseudun isoon kiveen. Välittömästi Lento alkoi hoippua, palasi kuitenkin tajuihinsa pian, mutta oikea takajalka oli "halvaantunut" täysin lerppu jolle se ei pystynyt varaamaan painoa ollenkaan. Lento valitti hiljaa ja pidin sitä paikoillaan ja oli ihan varma, että nyt kävi tosi pahasti. Olimme hetken paikoillaan ja lähdimme kantamaan Lentoa autolle. Matka oli kuitenkin niin pitkä, ettei jaksettu. Varsinkin kun minä niskakipuisena en pysty kantamaan ollenkaan. Laskettiin jossain vaiheessa Lento maahan ja tsekattiin kunto, sitten varasi jo kaikille jaloille ja kävelytetiin se varovasti autoon. Kotiin päästyämme näytti olevan jo oma itsensä, en voi kuin huokaista jos päästiin näin vähällä, ilman murtumia jne. Selvähän se on, että jotain seuraamuksia sille tästä kroppaan tulee.

Jälkiviisaana jossittelin, että miksen tajunnut että Lentoa ei voi todellakaan pitää missään kalliolla irti. Se on oikeasti ihan täysi kaistapää kun liikkuu vapaana. Nauttii vauhdista, mutta kroppa ja etenkään ajatukset ei todellakaan kulje ihan samaa vauhtia. On kyllä liikkeissään niin samanlainen kuin Sinko oli, muulla ei ole merkitystä kuin vauhdilla. Joskin Lento on vielä pelotavampi tapaus, koska ei tosiaan hallitse kroppaansa niin hyvin.

Lenkillä Lento bongas myös pari sienestäjää, jotka kykkivät puskassa. En huomannut heitä ollenkaan, joten siellähän Lento sitten oli nätisti rapsuteltavana. Tosi kiva... Lennossa olisi varmaan hyvää potentiaalia hakukoiraksi, irtoaa metsässä itsenäisesti ja kauas, käyttää nenäänsä ja rakastaa ihmisiä. Ois joskus kiva kokeilla miten se alkaisi ukkoja oikein etsimään vai alkaisko sittenkään ollenkaan ;)

Kuva: Kirsi Hiltunen

MM-viikonloppu takana, valitettavasti en päässyt kuin lauantaina kisoja seuraamaan. Keijun kanssa ollaan agiliidetty ahkerasti ja on mennyt tosi kivasti. Itsellä on aivan hurjasti intoa treenaamiseen ja  onneksi sitä tuntuu Keijullakin olevan.

Kuvat: Kirsi Hiltunen

Työ haittaa vaan pahasti harrastamista, kun on niin iltapainotteista.  En ehtinyt tänäänkään Lennon kanssa tokotreeneihin. Tokoiltiin sitten omalla pihalla, seuraaminen oli nyt ekaa kertaa kohtalaisen hyvää. Ei juurikaan harrastanut jätätän ja syöksyn perään tyyliä. Lienekö sitten auttanut se, että on vaan ollut sivulla ja annettu seuraa käsky ilman liikkeelle lähtöä. Leikittiin myös rukkasella ja pyysin palauttamaan sen sivulle, josta sitten palkkasin heti leikillä. Koskaan ennen en ole pyytänyt sitä sivulle mitään palauttamaan. Meni kyllä tosi hienosti vaikkakin jälkikäteen mietin oliko kovin järkevää alkaa leikkimään palkaksi, kierroksia kun muutenkin on.

Ihan liian vähäsen olen ehtinyt Lennon kanssa treenata, mutta onneksi edes lenkeille olen ehtinyt. Illat on niin lyhyitä kun on Erkun kanssakin oltava.  Eilen tehtiin pitkä metsälenkki koko perheen ja eväiden voimin. Oli mukavaa, Keiju ja Lento juoksivat hulluna. Keiju alkaa olemaan tosi hyvässä kunnossa, kun on saanut taas oman liikuttajan. Muutoinkin yhteiselo on tosi hyvällä mallilla, pitävät kovasti toisistaan. Ruoasta ja luista saattavat tapella, ovat niin pirun ahneita molemmat.

Kuva: Kirsi Hiltunen

Lennon vatsa on ollut ok, jos ei anna mitään kovin rakeista kuten perunaa tai luita, ne se oksentaa ihan välittömästi. Se on musta aika kummallista. On tosi harmi kun ei pysty syömään luita, pureskelemisen tarve on kuitenkin vielä tosi kova.

Ensimmäinen päivä takana seuramme koulutusviikonlopusta. Lajinahan on agilty ja kouluttajana olivat Timo Rannikko ja Janne Pukkila. Aamulla astelin kentälle jo vähän luovuttaneena, huomasin Keijulla olevan valeraskauden ja maitoa suorastaan suihkusi sitä silitellessä. Juoksusta on kuitenkin aikaa tosi reilusti, joten olen miettinyt onko Lennolla oleva DAP-panta voinut laukaista valeraskauden Keijulle? 

No kuitenkin Keiju yllätti positiivisesti ja voi että se teki tosi hyvin töitä. Ilme radalla oli loistava ja koira pinkoi lähes sen minkä pääsee. Puoltehoista menoa ei juurikaan ollut, pari kertaa hiemman lässähti mutta syttyi kuitenkin uudelleen. Minut laitetiin radalla hommiin ja haettiin ohjaamiseen mulle kiirettä ja sitä kautta haasteita, se toimii. Nyt pitäisi pyrkiä suunnittelemaan radat niin, että menen radalla fiiliksellä, että just ja just ehdin. En saa tyytyä vaan siihen mukavaan menoon, koska niinhän Keiju kulkee jos sitä ei haasta ja mä en haasta itseäni. Näillä treeneillä jaksaa taas pitkään, oli se vaan sen verran kivaa!

Lento sai harjoitella ohituksia ja käyttäytymistä ja sekin meni tosi kivasti. Vain kerran tarvitsi ihan pikkaisen kolauttaa purkkia. Täytyy tunnustaa, että nyt mulle on tullut ajatuksia, että oispa kiva kokeilla sen kanssa agilityä. Ajattelinkin jo eikö näitä ajatuksia edes tule kun ei sen kanssa ole sitä koskaan millään muotoa kokeillut. Mutta nyt kun se voi elellä normaalia elämää eikä ole enään koko ajan pelkoa sen puolesta niin on alkanut hieman harmittamaan kun en pääse sitä treenaamaan. Olen aika varma, että se ois aika makee :) Mutta paras vaan jatkaa linjalla, ettei se koskaan koske yhteenkään esteeseen.

Toko hommia olen tehnyt pikkasen, seuraamiseen kokeillaan sitä että koira on sivulla ja pysyn paikallani ja sanon käskyn ja syöttelen nameja. Jos vaikka saisi sitä rauhoittumaan sillä. No, ainakin malttaa sivulla paremmin jo, eikä yritä syödä sormia. Muutaman kerran olen tehnyt yhden askelen ja tekee sen, että jää paikalleen kun liikun ja loikkaa oikealle paikalle. Mutta on kyllä rauhallisempi... Mä taidan takoa Lennon kanssa joka asiassa päätä seinään ;) Ei vissiin kannata treenata mitään, se on nyt täydellinen kotona ja lenkillä, riittäiskö se :)

Lento on niin hieno ja taitava lenkillä :) Koirien ohitukset sujuu hyvin ja hihnakäytös on ihanaa, lenkeistä saa ihan tosissaan nauttia. En voi kuin olla kiitollinen Emmille hyvästä opastuksesta! Lennon vatsakin on ollut kunnossa, ja nyt aloitin toisen merkkisen nivelravinteen antamisen. Saas nähdä kestääkö vatsa sen, toivotaan. Jalat on olleet oikein hyvät, mutta kirputtelee enemmän joten ravinteen antaminen olisi tarpeen.

Keiju kepsukka agiliiteli seuramme Jaun seuramestaruuskisoissa viime viikonloppuna, mini kilpailevien neljänneksi. Kolmena vuonna peräkkäin Keiju oli minien vuoden tulokas, mutta nyt kun olemme viimein kisanneet niin emme enään voineet osallistua ;) Viikonloppuna onkin luvassa agilityä enemmänkin, sillä osallistumme koulutusviikonloppuun.

Aamulla 6.30 ajelin Vanhaa Lahdentietä töihin ja yllätys oli aikamoinen kun villisika tulla tupsahti tielle. Sain justiinsa jarrutettua ja kaveri teki onneksi äkkikäännöksen ja paineli takaisin metsään, ja kyllä muuten liikkui ketterästi. En voinut kyllä uskoa silmiäni ja epäilin olevani vielä nukkumassa, mutta kyllä mä hereillä olin ;) Näin kyllä niin läheltä otuksen, että epäilen havaintoni olevan oikea, kun oli metristä kiinni ettei jäänyt paistiksi auton alle.

Villisika jäi aamulla sitten tsippailemaan metsään ja en kyllä välittäisi lenkillä moiseen törmätä, kun oli kauhean iso körmy ja pirun nopeakin vielä. Kaveri mahdollisesti vielä majailee Usvolan montun kohdalla jossa sen havaitsin. Jälkeenpäin mietin oisko siitä nyt pitänyt ilmoittaa johonkin, ei kait noita täällä päin sentään luonnonvaraisena ole... Olihan aamu!

Kun miettii kahden viikon takaista tilannetta ja tän päiväistä lenkkiä niin ei varmaan naapurit usko, että taluttelen samaa koiraa ;) Enkä taida itsekkään uskoa. Lento kävelee niin nätisti, ei ole hysteerinen, haistelee ja tarkkailee mua. Pikkasen on ajoittain paineistunut komentamisesta, muttei ole tosiaankaan hysteerinen kaaho kuin ennen nipottamista. Tänään ei lenkillä tarvinnut kuin sanoa ei, ja ihan muutaman kerran jouduin hihnalla muistuttamaan. Olo oli kuin ennen vanhaan Singon ja Keijun kanssa lenkkeilessä. Tehtiin pitkä 45 min lenkki, ja Lento tuntuu olevan varsin ok vaikkei vauhdissa säästelty. On se vaan niin ihana =)

Lento, hieman yli 10 kk

Tänään treffattiin Emmin kanssa ja katsottiin miten oltiin edistytty ja harjoiteltiin koirakohtaamista. Hihnakävelyyn otettiin uusi juttu, ensin sanotaan ei ja jos ei tehoa nyppäistään hihnasta kiellon kanssa. Toimi ihan jees, reagoi jo aika useasti pelkkää ei sanaan.

Koirien ohitukseen harjoiteltiin kolinapurkin käyttöä tarvittaessa. Kielletään jo rähinän ajattelelemisesta, tarkkailaan korvien ja pään asentoa. Jos ei ei auta, niin kolinapurkkia rämäytetään kädessä ja jos ei sittenkään tehoa viskataan se jalkoja kohden. Treenatessa jouduin ekalla kohtaamisella kerran viskaamaan, toisella kerralla varoittamaan ja seuraavalla kerralla katsoi ohittaessa hihna löysällä vain minua. Ihan loistavaa! Nyt vaan pitää pysyä edelleen tiukkana hihnakäytöksen kanssa, ja nipottaa edelleen ;) Kolinapurkkia tuskin tarvitsee usein viskellä.

Treenasin myös hiukan tokoa, seuraaminen alussa aika kamalaa. Saatiin muutama onnistuneempi pätkä, jossa ei imuttanut ja syöksähdellyt namin perässä. Kaukokäskyt olivat tosi hyvät, tosin olen edelleen aika lähellä. Harjoiteltiin myös lelun etsimistä, agilitykentän nurtsi oli niin pitkää ja sinne sai kätevästi kätkettyä lelun. Se oli Lennosta super hauska leikki, vaikka oli sille aluksi vaikeaa. Kuten kaikki rauhallisuutta vaativa toiminta.

Tosi älykäs ;)

Keijun kanssa treenasin agilityä tosi pienesti, teemana "väärän puolen" kepit. Meni tosi jees, mutta otin kyllä vain puolikkaita keppejä. Keijulla oli koko treenin ajan hyvä asenne.

Eilen Lento sitten oksensi taas, kuitenkin vaan kerran ja tänään on ollut normaali. Liekö osteopatian vai minkä vaikutusta, en ole nähnyt sen kirputtavan kertaakaan raajojaan tai selkää, upeeta! Jä tätähän se teki paljon, jossain vaiheessa pysähtyi jopa kesken juoksemisen jalkoja puremaan. Huomenna olisi aatoksissa suunnistaa pidemmälle metsälenkille vieraampaan metsään. Tulee niin luvattoman paljon lenkkeiltyä tuossa lähimetsässä.

Voi, että Lennon kanssa oli tänään mukava lenkkeillä sivistyksenkin parissa. Tiukkapipoilu alkaa selvästi tuottamaan tulosta :) Käveltiin ensin metsälenkki ja palattiin takaisin tien kautta. Autot sai vain pienen vilkaisun jos sitäkään ja paikka oli erittäin haastava Lennolle, vain kapea tien reuna ja autot menee ohi tosi lujaa. Mopoja meni takaapäin ohitse, ei reagoinut mietenkään. Koiria kohdattiin, kun yhdessä pihassa oli niitä haukkuva laumallinen. Aluksi Lento meinasi nousta kierroksille, mutta sain tosi nopsasti palautettua sen rauhalliseksi. Ei sanaa ja pientä hinasta nyppäämistä sai kyllä lenkin aikana vielä hokea varmaan sata kertaa, mutta kyllä poikakin käveli sitten täysin löysällä hihnalla kiihkoilematta. Lento on selvästi rennompi, "paniikkikulkemista" ei ilmennyt kertaakaan. Ihanaa, sen kanssa kehtaa likkua muuallakin kuin metsässä ;)

Oksentelua ei ole keskiviikon jälkeen ollut, toivon todella että nyt saataisiin vaiva vihdoin kuriin. Tän viikon treenailut on ollut nollissa, Erkun ja mun flunssan sekä pitkien työpäivien takia. Huomennakin pitäis mennä johonkin koulutukseen. Joten viikonloppu jää lyhyeksi.

Onpas kiva mieli, kun tuntee että edes joskus ja jossain onnistuu tuon pienen ja mahdottoman koirapojan kanssa.

Kasvatti Kalle kävi viime viikolla trimmissä ja olipa mukava nähdä poikaa. Lento pääsi leikkimään Kallen kanssa ja en voi kuin ihmetellä miten hyvähermoinen terrieriuros Kalle on. Lento kun näki Kallen ulkona se alkoi räyhäämään hulluna, sain sen hiljennettyä ja lähdettiin pienelle kävelylle. Kun palattiin meille päästettiin koirat pihalle vapaaksi. Lento räyhäsi kurkku suorana Kallen edessä karvat pystyssä, Kalle vaan tsiigailee et terve kaveri leikitäänkö. No, alku leikki meni Lennon osalta agression piikkiin, mutta Kalle vaan jatkoi omaa iloista hömppäilyään eikä sillä ollut ajatustakaan vastata Lennon ärhentelyille. Niinpä Lento alkoi pian tasoittua ja pojilla oli varsin pian tosi kivat leikit. Äärettömän hyvä kokemus Lennolle, kiitos Marjo ja Kalle!

Kasvattipojat Kalle, Tihku ja Milo osallistuivat viikonloppuna näyttelyihin. Kv-näyttelystä Kallelle eri ja Tihku pu 3. Tänään olivat kaikki kolme olleet Harry Tastin arvosteltavana ja Kallelle H, vain kahdelle urokselle irtosi ERI, joten "veljekset" Tihku ja Milo kisasivat keskeneään. Tihku oli PU 1, SERT, ROP, Milo pu 2. Onnittelut Sarille ja Juhalle hienosta näyttelypäivästä!

Lennon vatsaoireet ovat taas näyttäytyneet. Viimeisen viikon aikana on oksentanut kahdesti, voi pee.. Nyt taitaa olla sitten edessä rtg, verikokeet ja ehkä tähystys. No, johan tässä menikin yli kuukausi ilman eläinlääkärikäyntiä. Eipä sitten tarvitse miettiä mihin ensimmäisen palkkansa kolmeen vuoteen tuhlaa ;)Vatsalääkitys oli vielä päällä kun ykät tuli, mutta mietin että oisko tuo nivellääke Arthryl nyt syynä kun on sitä viikon verran taas saanut tai sitten on hermoillut viime viikolla hieman pidempiä n 6 h yksinoloja. Täytynee seurata tilannetta.

Ens viikolla käymme ratkomassa Lennon koirien kohtaamisongelmia viisaaman johdolla. Toivotaan, että opin siellä Lennosta lisää ja osaan paremmin ottaa sen haltuun noissa tilanteissa. Osteopaattia olen yrittänyt saada kiinni, mutta ei ole vieläkään onnistanut. Töistä kun on niin hankala soittaakkin.

Olen ollut kamalassa flunssassa, töistä kun tuntuu kivasti saavan näin aluksi kaikki taudit.

Lento näyttää olevan varsinainen marjastaja, syö karviaisia suoraan puskasta. Muitakin marjoja varmaan söisi, jos olisi ;) Istutin joitakin marjapuskia ja omenapuita, mutta satoa saadaan varmaan jokunen vuosi odotella.

Olen yrittänyt opettaa noutoa naksun kanssa ja nyt mulla on koira joka nostaa kapulan tosi näyttävästi syöksyen sen kimppuun ja kapulan saatuaan ponkaisee takajaloilleen ja lennättää kapulan komeasti menemään. Olenpas taas loistava kouluttaja... Tänään naksuttelin ihan vaan nostosta ja se hieman paransi tilannetta, mutta jos yritän yhtään pidentää väliä alkaa kapulan kanssa temppuilu. No, ehkä on vaan pysyttävä vielä pelkän noston naksuttelussa?

Seuraaminen sujuu kuten ennenkin, nyt olen välillä jättänyt namin pois kädestä silloin tällöin ja mennyt ihan ok. Mutta kyllä se keskittyy vaan vieläkin niin täysin namin saalistamiseen, saas nähdä oppiiko se noin mitään.

Yksi ongelma on myös, että Lento ei voi mennä maahan mun sivulla. Se ei oikeasti tajua sitä, vaan joko istua jököttää tai alkaa pyrkiä mun eteen tai taakse maahanmenossa. Muutoinkin maahanmenossa on hauska tyyli, käskyn saatuaan se pakittaa tai hypähtää taaksepäin ja menee maate. Viime viikolla huomasin, että istumisen kautta maahanmeno oli sille vaikeaa, nyt on parempi kun naksuttelin siitä. Sivulla makuu ongelmassa olen nyt tehnyt niin, että käsken maahan ja siirryn itse sen viereen kun makaa. En tosin tiedä mahtaako tästä olla hyötyä.

Metsälenkit on mennyt vauhdikkaaseen tahtiin, mita tutummaksi tuo meidän läheinen hiekkakuoppa käy sen hurjemmaksi yltyy Lennon meno. Voi luoja se juoksee ja menee kaukana, juoksee mun ohi ja kiertää huitsin nevadasta ja tulee takaapäin taas näköpiiriin. Koko lenkin se vetää ihan äärirajoilla, musta tuntuu että tuo juontaa siitä että sai ennen olla niin vähän vapaana, 15 min pvässä ja siten se oppi että silloin juostaan niin kauan kuin saa. Hyppiminen on Lennon mielestä tosi mukavaa se on sille "luontaista" ja sen toiminta suuntautuukin kaikessa ylös, seuraamisessa, noudoissa jne. ja ihmisiä vasten jne. Tänään se loikkasi varmaan 3-4 metrisen lutakon yli tosta noin vaan. Jos se olisi terve niin olisin katsonut ilolla sitä loikkaa, mutta kyllä nyt vähän kylmäsi mutta oli kyllä upean näköistä lentoa silti.

Syviä lihaksia ollaan alettu treenaamaan, antaa tehdä kottariajelut ja jalkojen nostot tosi hyvin. Hyppyklinikalla saatiin hieman ohjeistusta näihin jutttuihin, joten ei ole vielä ihan hanskassa mulla nuo jutut. Olen yrittänyt saada Lennolle varattua osteopaatille aikaa vielä siinä onnistumatta.  

Keiju kärttis kerttuleena voi hyvin, ja näyttää pitävän Lennosta. On tosi liikkistä kuinka se odottaa Lennolta samoja juttuja joita Sinko sille teki. Ulos päästetäessa Sinko rynni aina eka ja jäi väijymään Keijua ja loikkasi sittten sitä kohti jee, jee meiningillä. Keiju tietenkin jumitti kynnyksellä, koska sitä inhotti Singon syöksyily. Nyt kun menevät ulos, Lento tietty eka niin Keiju jää vieläkin väijymään ja odottamaan hyökkäystä vaikka Lento vaan kilttinä poikana odottaa keijua. Monessa muussakin tilanteessa missä Singolla ja Keijulla oli omat rituaalinsa, koska Singolla niitä todellakin oli niin Keiju odottaa vähän typertyneenä koska Lento ei toimi miten Sinko. Laihismeiningit ei ole mennyt ihan niin putkeen, nämä kaksi viimeistä kertaa on ollut hurjan paljon vaikeampi laihdutettava mitä aiemmin. On Keiju jo tosin vähän kaventunut ja ainakin kuntoa se on saanut lisää. On se vaan mukavaa kun  Keijulla on taas koirakaveri jonka kanssa voi juosta. Keijun seura ei Lentoa sinänsä rasita, Lento juoksee metsässä muutenkin ja Keiju vaan painaa perässä. Lento ei vielä tosin ymmärrä, että kun Keiju alkaa haukkua niin bileet on parhaimmillaa ja sen olisi lisättävä hanaa. Lento kun alkaa tuolloin jarruttelemaan, hui apua elä huuda ;)

Erkku on aloittanut päiväkotiuransa sairastumalla, oli kaksi pvää 40 asteen kuumeessa. Tänään oli jo terveempi ja käväistiin pikaseen kaupassa. Lento oli ahkeroinut sillä aikaa silppuamalla pahvilaatikon ja kaksi kirjaa. Hitsi, että harmitti kun toinen kirjoista oli mun vanha satukirja. Hiukkasen pelottaa kun ens viikolla alkaa pidemmät yksinolot, että mitä meidän kodista on jäljellä. Hankin lukot eteisen peilikaapistoon, sillä sen se osaa avata ja oli yksi pvä syönyt mun nahkasandaalin niin totaalisesti, ettei ollut kun koskematon pohja jäljellä, ihan kaikki nahka oli riivitty irti... On se perusteellinen kaveri ja ahkerakin vielä :)

Keijun ja Lennon elämä sujuu edelleen hyvin, muutama erimielisyys on tullut. Koska Lento ei aina ymmärrä terrierin viestintää, Lento menee kipsiin jos Keiju haukkuu ja alkaa itsekin haukkumaan ja Keijulta menee sitten käpy. Mutta näitä tilanteita tulee koko ajan harvemmin ja leikkivätkin jo yhdessä.

Yksinollessaan ovat täysin samassa tilassa, koska Lento päätti niin... Kun jätin ne ekaa kertaa kahdestaan laitoin Keijun makkariin portin taakse, siellä Sinkokin aina oli kun olivat Lennon kanssa kaksin. En tiedä oliko Keiju ulvonut sille vieraassa paikassa ja Lento oli aikansa pistänyt puuporttia säpäleiksi, minä pelastan sinut meiningillä. Kun tultiin kotiin, olivat kummatkin portin takan makkarissa. Lento oli sitten lopuksi hypännyt tuon yli metrisen portin yli Keijun luokse. En tajua miten se oli siihen pystynyt, alla on liukas kaakelilattia ja tilaa vauhdin ottamiseen ei ole, sen on täynyt loikata ilman vauhtia yli. On se hullu, mutta että näin hullu. Ihan olivat hengissä molemmat vaikka Keijulla oli makkarissa kongi ja luitakin. Joten ajattelin, että olkoot yhdessä ja niin ovat olleet.

Lento on ilmeisesti toipumaanpäin vatsaoireistaan, ei ole enään oksennellut. Tosin lääkitys on vielä päällä ja todellinen tilanne paljastuu vasta sen loputtua. Muutoinkin on hieman rauhoittunut, ajattelin kyllä että otamme tässä tunteja ongelmakoirakouluttajalta. Saadaan tuo koirien kohtaaminen taas mallilleen. On se parantunut jo hurjasti, mutta aseena on ollut tiukka kieltäminen ja kivojen koirien tapaaminen. Meidän suhde on muutoinkin varmaan ihan persuksillaan tai onkohan meillä edes sellaista. Lennon sairastelu on verottanut kaikkea pennun kanssa tehtävää normaalia puuhailua. Ajatelkaapas, ettette leiki ikinä koskaan pentunne kanssa ennen 6 kk ikää, saatikka ulkoile en kanssa pihaanne pidemmällä. Enhän mä edes tunne tuota pikkuista kiituria, mutta sen verran tiedän että pidän siitä mahdottomasti.

Jalat on ihan ok, onhan tuossa liikkumisessa merkkejä ja kenties opittuja tapojakin jotka askaruttavat ja nyt olisi oikeasti varattava aika osteopaatille. Metsälenkeista on tullut päivittäisiä ja se on hurja iloin aihe, viime viikolla Lento pääsi elämän ensimmäisen kerran 45 min lenkille ja oli ihan ok sen jälkeen. Oli se vaan mukava tunne. Vapaana se juoksee kuin hullu ja se vähän pelottaa, koska kropan hallinta ei ole kovinkaan hyvää. Mutta olen alkanut jo löysätä pipoa sen kanssa, se mikä on luissa tapahtunut alkaa olemaan jo tapahtunut ja enemmän vahinkoa tuotan koiralle pitämällä sitä eristettynä pumpulissa, nyt kun se ei oireile. Toistaiseksi näyttää siis kivalle, että olen löytänyt liikunnan suhteen keskitien millä kaikilla on mukava olla. Muussa treenailussa olisi nyt aktivoiduttava, ihan oikeasti nyt kun siihen on mahdollisuus ja jokaista liikettä ei tarvitse varoa.

Keijun kanssa on agiliidetty ja oltiin hyppyklinikalla. Oli kyllä mielenkiintoinen aihe ja saatiin Keijulle matkaan uusi palkitsemistapakin. Nyt ollaan treeneissä taas haettu motivaatiota ja olenkin saanut tosi kivoja vinkkejä sen nostoon. Viime treeneissä vaan "lihaksikkaat" reiteni tilttasi varmaan kolmen juoksuaskeleen jälkeen, joten meni sitten ihan sivusta seuraamiseksi. Oli niin karmea kipu.

Muutoinkin arki on muotoutumassa uusille uomille, kun aloitin työs viime viikolla. On se taas outoa 3,5 vuoden kotona olon jälkeen. Erkun päiväkoti ura ei ole lähtenyt ihan yhtä lupaavasti ja hyvissä merkeissä käyntiin kuin omani. Mutta eiköhän tuo totu.

Tänään se alkoi yhteisen lenkin merkeissä ja sitten tultiin kotia ja päästin koirat vapaana pihalle ja sisälle. Olin ladannut kolinapurkin kaiken varalle, jotta saan Lennon hengen pelastettua tarpeen vaatiessa ;) Mutta yhtäkään ärähdystä ei ole kuulunut. Joten hyvin on mennyt, sopeutumisaika tuohon touhottavaan mustavalkoiseen oli ilmeisesti Keijulle riittävä. Ihanaa kun Kepsukka on kotona, tosin raukka vähän itkeskeli äidin perään. On ollut siellä niin paljon ja tämä uusi koti on Keijulle vielä vieras. Nyt alkaa taas pikkukoiralla laihis ja kunnon kohotus.

Lento on ihan onneissaan Keijusta, haastaa leikkimään ja lenkillä Keiju kyllä mielellään juoksikin. Kotona näyttelee vielä hapanta, mutta eiköhän nuo tuosta. Nukkuvat sohvallakin vierekkäin, eri päädyissä tosin.

Lento oli eilen uimassa ja aluksi oli kovin ihmeissään mutta uteliaisuus voitti ja poika polski ihan mielellään. Kun olimme lähdössä uimapaikalle tuli kaksi koiraa odottelemaan vuoroaan. Lento oli ihan pitelemätön, kun oli kiihdyksissään uimisesta ja koirista, namit oli ilmaa joten otin astetta kovemmat keinot käyttöön ja kerroin ettei nyt hilluta. Se tepsi, palkaksi sai nameja. Tätä taktiikkaa olen kovasti miettinyt, kun olen useimmiten vähän turhan kiltti. Että jos tosiaan alkaisi kertomaan sille, että en pidä hillumisesta, niinhän näille muillekkin on kerrottu... Tosin ne ovat saaneetkin normaalin sosialistamisen toisiin koiriin. Lento ei eilisestä ottanut yhtään nokkiinsa ja rauhoittui huomattavasti. Joten jatkaako namien tarjoilua, joka tuntuu vaan välillä niin hallitsemattomalta kun koira menee ees taas kun keilapallo ja mamma vaan kaivelee lihapullaa, toinen ottaa sen ja jatkaa samaa rataa. Tosin koulutuskentällä tämä on toiminut ja Lento on rauhoittunut.

No nyt naksuttelemaan noutohommiin, Lento nostaa kapulan mutten ole vielä vaatinut pitämään. Emäntä vaan saisi terästäytyä ja treenata tätä joka päivä niin edistyminen olisi luultavasti huomattavasti nopeampaa.

No, eipä ne ole kummoisia olleet ;) Tällä hetkellä on tavoitteena saada siitä taas itsevarma ja asiallisesti käyttäytyvä kaveri. On kyllä parissa viikossa reipastunut ja itsenäistynyt hurjasti, oikeastaan kaikki järjettömät pelot on poistuneet. Hyvä niin, sillä koirien, pyöräilijöiden, juoksijoiden ja mopoilijoiden kohtaamisessa on riittävästi haastetta... Ja onhan tuossa pihakäytöksessäkin hiomista. Sillä menee noissa tilanteissa ihan totaalisesti kuppi nurin, räyhää ja on musta puolustuksella ja hurja saalisvietti vielä kaiken päälle niin, olen aika totaalisen pihalla miten sitä tulisi ottaa haltuun. Hyvällä vai pahalla vai molemmilla. Nyt on käytössä namitus.

Muutoin Lento on edelleen aivan ihastuttava koira, mutta en voi vaan käsittää miten koko koira voi poksahtaa yht äkkiä käsiin. Sinä iltana kun Sinko ei tullut kotiin, Lento juoksi omalla pihalla ihan raivon vallassa rähisten ihan kaikelle ja siitä se alkoi. Nyt on kyllä tasoittunut huomattavasti, mutta työtä on edessä. Toivotaan, että saan sen taas kuosiin ja pian

Ollaan käyty nyt parisen kertaa Jokelan porukoissa tokoilemassa ja eka kerta meni melkein huutamiseksi, mutta toisella kertaa käyttäytyi huomattavasti asiallisemmin ja rennommin. Nyt vaan täytyisi saada sille leikkiseuraa, rauhallisista tai sitä pienemmistä koirista. Jalkojen takia ei voi remuta kenen kanssa tahansa.

Käytiin viime viikolla akupunktiossa, koska jalat on taas huonommat. No vielä ei kuitenkaan ole kuvioissa ontumista, joten vielä tilanne on oikein hyvä verraten Lennon elämän ensimmäiseen puoleen vuoteen. Lento oli akussa aivan mahdoton hoidettava, pelkäsi neuloja ja ei niitä saatu sitten edes tarpeeksi laitettua. No ens viikolla olisi taas käynti ja en usko, että onnistuu sen paremmin. Aikaisemmin on hieman jännittänyt, mutta on antanut hoitaa kuitenkin ihan nätisti. Hitsi kun harmittaa kun toimiva hoitomuoto alkaa olemaan mahdotonta käytöksen vuoksi.

Muutoinhan antaa mun hoitaa, hieroa ja on helppo käsitellä ja vieraisiinkin luottaa ja antaa käpälöidä. Joten en tiedä miten tuota voisi saada treenattua mukavammaksi tilanteeksi.

Asuminen uudessa kodissa on tosi ihanaa, on niin kivaa kun on enemmän pihaa ja metsä tuossa vieressä on ihan luksusta. Monesti olen ihmetellyt, että miten olen voinut elää ennen ilman näitä ihanuuksia ja vielä viihtynytkin ihan hyvin ;) On tämä vaan niin helppoa elämää, kun ei tarvitse joka päivä ajella metsään lenkille jne. Omalla pihalla mahtuu vähän tokoilemaan ja nyt ollaankin Lennon kanssa yritetty terästäytyä sillä saralla. Nouto naksuttimen kanssa on työn alla ja seuraamisessa yritän saada namitusta vähemmälle. Lento on edelleen varsin innokas oppilas.

Eerinin kanssa ollaan tehty muutamia pakollisia kuviota, eli käytiin Muumimaailmassa ja tänään oltiin Linnnanmäellä. Muutoin pikkuneiti on saanut tyytyä leikkimään omalla hiekkalaatikollaan ja siellä valmistuukin päivittäin mitä herkullisempia ruokia joita me Lennon kanssa urhoollisesti "syödään".

Vielä olisi parisen viikkoa aikaa nauttia kotona olosta ja sitten meidän arki muuttuukin totaalisesti. Alkaa päiväkotirumba ja mun työt.

on oltu nyt reilu viikko ja nyt saatiin joku ihme hidas yhteys systeemi, jolla ei todellakaan hermo kestä surffata ja toimiikin kun sattuu tykkäämään. Ens kuun puolella saadaan varmaan vasta yhteydet toimimaan kunnolla, joten meilillä ei kannata missään tärkeemmissä asioissa tavoitella.

Koirat on sopeutuneet alun jälkeen uuteen kotiin  ihan hyvin, Sinko ottaa rennosti mutta Lennolla on ollut tekemistä. Yksin jääminen hetkeksikään on ollut sille tosi kova paikka, mutta nyt sekin jo alkaa jo sujumaan paremmin. Lenkkimaastot on mahtavat ja omaan pihaankin ollaan saatu aitaa viritettyä, joskaan se ei ole vielä ihan valmis ja koiran pitävä. Koirat kyllä pysyi ilman aitaakin uskomattoman hyvin pihassa, nuo vanhemmat nyt toki mutta että Lentokin. Kummallakin puolella rajaa on koiria ja kertaakaan Lento ei ole sinne lähtenyt vaikka haukkuvat siinä. Suorastaan uskomatonta!

Lennon jalat on voineet hyvin vaikka liikunta vapaana on lisääntynyt. Sinko sen sijaan on tosi huonona, ontuu pahasti :( ja virtsatie infektiokaan ei ollut talttunut ja sai uuden pitkän kuurin siihen.

vaan ollaa tehty hirmuisesti hommia. Eilisen 20 h valvomisen jälkeen totesin, etten enään ikinä halua tapetoida saatikka koskaan rakentaa taloa. Vielä olisi kyllä yksi huone laitettavana, mutta jätetään se suosiolla myöhempään. Lähimetsään olen ehtinyt muutaman pissatuslenkin verran tutustua ja tuntuu ihan uskomattomalta päästä omalta ovelta suoraan metsälenkille. Metsä vaikuttaa oikein hyvältä ja siellä on hiekkakuopatkin jossa Lento on jo rallaillut.

Sinko täytti muutama päivä sitten 9-vuotta, ja se on kyllä melkoinen saavutus! Harmikseni veteraani papparainen yrittää päästä hengestään kaikin tavoin ja on nyt kaksi kertaa hypännyt päin takaluukun veräjää. Ensimmäisenä kun olisi kyytiin päästävä, ja raukka ei ole vielä veräjään tottunut. Tänään jäi jalka tosi pahasti veräjän väliin kun Sinko siihen täräytti, ja nyt onnutaan pahasti. Tosi kurjaa..

Lennon fyysinen vointi on oikein hyvä, henkinen elämä sitten nostaa päätään tuhovaiheen merkeissä. Oli tänään vähän tuunannut auton takaosastoa ja irrotellut sieltä erinäisiä osia. Jussin kenkiin se on myös erityisen mieltynyt, taitaa poika olla laadun perään sillä on vetänyt kahdet ihka uudet Camelin kengät napaansa. Kengät sentään oli laitettu turvaan verkon taakse, mutta eipä ollut Lennon pitävä se. Jussi ei ollut erityisen onnellinen, meikäläisen halpiskengät on saaneet olla rauhassa. Olisi nyt syönyt edes niitä..

että pääsee uutta kotia laittamaan. Huomenna saadaankin sitten elellä viimeistä velatonta päivää, sillä torstaina sitten päästään tai joudutaan asuntovelkaisten joukkoon ;) Hankintoja on tullut tehtyä ruohonleikkuri käytiin tänään katsomassa ja valitiin malli joka joko kerää tai silppuuaa nurtsin niin pieneksi, ettei sen pitäsi kulkeutua koirien mukana sisälle. Siellä kun ei enään jaksa pihaa haravoida tämän entisen läntin vielä haravoikin.

Aitaa myös tilailin, aidataan nyt aluksi joku 500 m2 pihasta ihastuttavalla verkkoaidalla, ens kesänä sitten rakennetaan laudasta vähän nätimpi versio koko pihan ympärille. Aita ois kyllä saatava nopeasti pystyyn, että voi Lentoa pitää vapaana pihassa.

Kävin tilaamassa myös ryijymaton takkahuoneeseen. Meillä on moinen ollut nyt vuoden olkkarissa ja enkä ole parempaa mattoa koirien kanssa vielä tavannut, ei ime likaa ja karvoja. On siis pysynyt ihan uskomattoman hyvänä vaikka onkin vaalea. Lentokaan ei ole sitä vielä syönyt, vaikka muut meidän matot se on muotoillut uudestaan. Ainoa huonopuoli siinä oli aluksi se, että Keiju ajatteli sen vissiin olevan nurmikko ja pissaili siihen yöllä.

Koirat voi ihan hyvin, Singon pissavaivat on helpottaneet ja uusi kortisonin korvaava lääke ei ole aiheuttanut ainakaan vielä mitään ongelmia. Pientä ontumista on kyllä ajoittain vieläkin :(

Lento ei ole juurikaan päässyt mitään treenailemaan, kotipihassa olen hieman tokoillut ja hihnakävelyä on harjoitettu urakalla. Kävelee yksin aivan super nätisti ja on niin keskittyneen oloinen tehtäväänsä. Mutta välillä sitten sen on ihan pakko kiskaista vähän, ihan kun ei pystyisi itseään pidättelemään. Sitten se palaa taas ruotoon ja kävelee nätisti.  Pyöriä ja mopoja kohtaan on ilmennyt hyökkimistä ja siitä olen tiukasti kieltänyt ja nyt nekin on saaneet olla rauhassa. Toisille koirille karjuminen on taas palannut, se pitää ottaa taas työn alle. Jos Ohitustilantessa pysähdyn ja otan sen kontaktiin niin ei juurikaan koskaan hauku, mutta ohi käveleminen yksin on tällä hetkellä liian suuri haaste ja kuono on pakko aukaista.

Hui kauhistus ikä nostelee myös päätään ja se on kohdistunut kaikki kerrat ulkona olleisiin muovipusseihin. Reippaasti kyllä tulee mun kanssa tutkailemaan ja toteaa ne vaarattomiksi. On se vaan hauska pakkaus!

Tänään oli se suuri päivä ja päästettiin Keiju ja Lento yhdessä juoksemaan. Keiju juoksi hieman hämmästyneen Lennon perässä, kerran taisi hieman komentaa ja Lento alistui ihan heti. Aivan loistavaa! Sisällä en niitä yhteen päästänyt, edetään nyt vielä rauhallista tahtia ettei Keijun mieli muutu. Uudessa kodissa saavat sitten viimeistään alkaa elelemään yhdessä, siellä on tilaa ja Lento pääsee tarvittaessa karkuun ;)

Taloon tehtiin kuntotarkastus ja se oli kaikin puolin mallikkaassa kunnossa. Muutama huomautettava kohta tuli, kuten alapohjan tuuletusta kannattaisi ehkä lisätä. Mikä on sangen pieni vaiva, vaihtaa tuuletusritilöihin tilalle verkko ja muutama silikoninen saumaus puttui talosta sisältä ja ne voisi sinne laittaa. Kosteutta ei ollut missään ja talo oli hyvin ja huolellisesti rakennetun oloinen. Joten me tehdään siitä kaupat ens to, jee! Käytiin jo valitsemassa tapetitkin, sillä makkarit on tapetoitava. Muutoin sinne ei tarvitse tehdä mitään. Pihassa rehottaa sellainen nurmikko, että tarvitaan kohta puimuri sen ajamiseen.. Aitahommatkin mietityttää kovasti, joten hyviä ja halpoja vinkkejä aitaamiseen otetaan mielellään vastaan.

Kävin eilen hakemassa Singolle uuden lääkityksen, mutta en aloittanut sitä vielä. Sinko oksensi eilen, kauheita läjiä sontaa pitkin meidän makkaria ja tietenkin myös sänkyyn, vaikkei siellä muuten koskaan olekkaan. Tänään on jo ok.

Lentskari on viimeaikoina aloitellut pieniä tihutöitä yksinollessaan. Mitään arvokkaampaa ei ole syönyt, mutta melkein aina jotain pikkuesineitä on palasina kun tulemme. Tai onhan tuo vähän sohvan alaosaa syönyt ja meinattiinkin ettei hankita uuteen kotiin vielä uusia huonekaluja, ei sitten harmita niin paljon kun ne on palasina. Jalat on vaivanneet taas enemmän, muutama kipukohtaus on takajaloissa ollut. Varsinaista ontumista ei kuitenkaan, mutta järsiminen on palannut.

Keijun eiliset agitreenit meni suht jees, vaikka kuuma ilma veroitti keijun työskentelyä. Tehtiin taas puolen vaihtoja ja rata oli tosi kiva, jouduin itsekin tekemään duunia.

Hyvää viikonloppua!

Lentokin on opetettu nyt mökkikoiran elämäntavoille. Venereissu meni aivan loistavasti, Lento istui tosi nätisti ja jännittämättä koko matkan. Sinko sen sijaan tapansa mukaan ei meinannut malttaa olla saalistamatta vesipisaroita. Uimaan en sitä päästänyt kun vedet on vielä niin kylmiä, ei varmasti tee nivelille hyvää. Lento sen sijaan käväisi, koska putosi järveen... Kaveri riekkui onneissaan ja juoksi rantaviivan suuntaisesti eikä olenkaan huomannut että pienen pusikon takana olikin jo järvi vastassa. Kuului vaan molskaus ja sinne meni. Ei ole ihan aina järki mukana... 

Lento pysyi mökillä uskomattoman hyvin näköpiirissä, vaikka ajattelin että naapurien koirat voisivat olla sille melkoisia houkutuksia. Eräskin niistä tule aina rajalle haukkumaan, mutta ei Lento sitä noteerannut niinkuin ei nämä muutkaan koskaan. Se sijaan tarhassa Lento ei viihtynyt, vaan murtatui sieltä pois. Joten liikuntaa tuli viikonlopun aikana varmaan enemmän kun koko Lennon tähän astisessa elämässä. Aitaus on tehty Singolle viime kesänä, kun tuppaa mökillä liikkumaan yli rajojensa. Sinko viihtyykin aitauksessaan, vaikka Lento sen aina rajäyttikin niin Sinko se vaan siellä kiltisti odotti.

Hyttysiä oli niin paljon, ettei ole ikinä ollut. Mä en onneksi niille maistunut ja paukamiakaan ei tullut, koska joudun syömään pahaan aurinkoallergiaan lääkettä niin se tepsii sitten tuohonkin vaivaan. Erkku parka on pahasti paukamilla.

Näytelmäjuttuja; Lento ei nyt sitten osallistu erikoisnäyttelyyn, koska sen lääkityksessä on 2 viikon varo-aika. Lääkityksen tauolle laittaminen voi vaikuttaa nivelten kehitykseen, joten sellaista riskiä minä en tietenkään ota. Joten jos yläpurenta jää tuohon malliin, niin Lennon näyttelyt on sitten käyty ennenkuin niihin edes pääsimme. Ois mennyt errarissa vielä pentuihin ja siellä olisi voinut tuolla yläpurenalla sen vielä näyttääkkin, ihan vaan kannatuksen vuoksi. Yläpurenta on aika vähäinen, itseasiassa harmittavan vähäinen.

Tai ainakin toivottavasti ;) Tarjouksemme on hyväksytty ja kaupat tehdään parin viikon päästä. Mikäli kuntotarkastuksessa tai muussa ei ihmeitä ilmaannu niin täältä me tullaan Kellokoski. Vihdoinkin yksi unelma on lähellä toteutumista, sillä taidetaan päästä omakotitaloon, saada lämmintä tilaa reilut 170 neliötä mikä sisältää kyllä autotallin ja varaston. Talo on aika uusi 2004 valmistunut ja tonttiakin on 1300 neliötä. Tuntuu ihan uskomattomalta! Meidän elämässä on kyllä tapahtunut alkuvuonna niin paljon isoja asioita, että yksikin näistä iloista tai suruista olisi riittänyt yhdeksi vuodeksi, mutta ne kaikki päättivät nyt kasautua muutaman kuukauden sisään. Mutta näin se nyt näköjään menee.

Ympäristö on musta kiva, omakotitaloalue jossa on paljon lapsiperheitä. Joten Erkulle on varmaankin kavereita. Muutaman kymmen metrin päästä alkaa metsäalue, joskaan ei ole vielä käsitystä millaista ryteikköä se metsä sitten loppupeleissä on. Kellis muuten alueena on musta aina ollut tosi kivaa seutua ja Järvenpäähän sieltä hurauttaa ihan hetkessä. Nyt vaan tarvitsee alkaa haalimaan tarpeita aidan rakennusta varten, taidetaan aluksi vaan vetää verkkoaitaa ympärille.

Huomenna lähdetään viikonlopuksi  mökille, saas nähdä kuinka hyvin sujuu venematka kun kyydissä on Sinko ja Lento. Mökki on nimittäin saaressa. Sinko ja Keiju on tuota matkaa nyt tietenkin ennenkin reissanneet, ja ovat jo ihan konkareita. Mitä nyt Sinko haluaisi koko ajan hypätä veneestä uimaan, saas nähdä pysyykö paatti pystyssä kun sinne laitetaan nuo molemmat sählät. Hiukan hirvittää. Keiju menee sitten hoitoon, mutta sekin pääsee siellä mökkeilemään.

Keiju on ollut tässä kotosalla ja olen sitä nyt tarkkaillut, ja ihan normaalilta se musta edelleen vaikuttaa. Karva on kyllä kuivaa ja irtoavaa, mutta muuten on reipas ja olen saanut sitä laihtumaankin. Mutta ajattelin, että otatan nyt sitten tässä kesän kuluessa siitä jotain tarvittavia verinäytteitä. Jos sillä sitten jotain hämminkiä esim. kilpparissa olisikin.

Ollaan treenattu hypyille irtoamista ja pujottelua aika ahkerasti. Palkkaamis systeeminin muutos tuntuu ihan toimivalta, eli lähetys hypylle ja sitten saa tulla tappamaan mun kädessä olevaa narulelua. Käy huomattavasti kuumempana siihen kuin heitettyyn palloon. Mutta saa nähdä tuottaako tämä kuitenkaan mitään sen suurempaa tulosta rataa tehtäessä. Pujottelun on tullut vauhtia, mutta jonkin verran on tehnyt virheitä lopussa, eli karkaa pois. Siinä on siis vielä hakemista kuinka paljon vedätystä kestää.

Sinko on hömppäillyt, ontuminen aika samanlaista. Muutoin on taas piristynyt, agikentällä juoksi puomille ja jäi kontaktille odottamaan. On se vaan liikkis, mutta kyllä mä säikähdin että putoaa sieltä. Lennon kanssa taas leikkiminen maistuisi. Mutta kyllä mä haikein mielin sitä muutama ilta sitten katselin, on se vaan Singon viimeinen kesä meneillään :( Kovasti jo pohdin, että tuleeko se vielä keskiviikkona lääkärireissulta kotia. On se niin erinäköinen ja erilainen koira nykyään, kuviakaan en ole siitä juuri saanut otettua. Kun mielessä on vaan se kuva millainen se on ollut ja sellaista kuvaa en voi siitä enään ottaa. On ihan onnellisen oloinen, pystyy liikkumaan kohtalaisesti ei siis onnu mahdottomasti, pystyy hyppäämään eikä ole kivuliaan oloinen. Apaattinen tai haluton se ei ole vielä koskaan ollutkaan, vaan yhä se on aina ensimmäisenä paikalla. Vaikka Lennon tungetteluille ovesta ulos ryntäämisessä jo välillä häviääkin. On ne vaan Lennon kanssa samanlaisia, kiihkeitä minä ensin tyyppejä.  Joten ei sillä ehkä vielä ole kiirettä pois. Onhan näitä pohdintoja tullut jo tänne lukuisia tehtyä, mutta on se vaan niin vaikeaa vetää sitä rajaa tälläisessä hitaassa hiipumisessa.  

Lentskari on treenannut tuttuja kuvioitaan ja lenkkeillyt irti. On se vaan hullu kun vapaaksi pääsee, ihan hirvittää sitä menoa katsoa... Kohta pitää alkaa tosissaan miettimään missä sen kehtaa vapaaksi laskea, kaahaa niin kauheasti ja en voi taata etteikö lähtisi lapasesta jos näkee vaikka toisen koiran tai jotain muuta älyttömän mukavaa. Epävarmuus on nostellut päätään, on alkanut murrata tilanteissa joissa ei pääse katsomaan sitä mitä haluaa. Esim. jos kiinnostuu jostain ihmisestä, pyörästä tms. ja en kehtaa sitä päästää haistelemaan ja jatkan vaan matkaa niin on alkanut murisemaan epävarmana kohteelleen. Muutoinhan on reipas ja menee tutustumaan kaikkiin ihmisiin kunhan vaan häntä ei siinä hommassa estellä. On se kasvaminen välillä niin hankalaa ;)

Käytiin Lentskarin kanssa taas mätsärissä kun tässä Järvenpäässä nyt niitä näyttää olevan. Lento käyttäytyi oikein hienosti, osasi rauhoittua odotellessa ja muutaman kertaan vaan haukkui toisille koirille. Tosi kiva kokemus! Kehässä esiintyminen oli jo paljon hallitumpaa kuin ekalla kerralla, seisominen ja tuomarin kopeloinnit menee jo kuin rutinoituneella kehäketulla. Juokseminenkin ihan jees, menisi se vieläkin ihan sika lujaa... Pentuja oli paikalla reilut kaksikymmentä, Lento oli punaisten kolmas.

Sinko aiheuttaa päänvaivaa, raukka pissasi tänään sisälle :(  Lienekö se vaikuttanut kun annoin eilen kortisonin illalla kun normaalisti saa aamulla. Pissa haisi myös ihan kamalalle, liekö vaan hormonaalista niin kuin ennen keväisin vai onkohan sillä muutakin häikkää. Uusi lääke myös alkoi väsyttämään ja on aika reppanan oloinen. Väsymys pitäisi korjaantua kun kuuri etenee. Toivotaan, että niin käy sillä Sinko ei ole kyllä oma itsensä. Ontuminen ei ole kokonaan poissa, mutta lääke vaikuttaa täydellä teholla vasta viikon-parin päästä. Katsellaan ja toivotaan nyt, keskiviikkona mennään sitten lääkäriin.

Lennon kanssa ollaan treenattu vähän, seuraaminen paikoin Lennoksi jopa oikein hyvää. Ei juuri loikkinut ja ei imuttanut namiin niin täysillä joten se tuntui todellakin paremmalta.  Tehtiin myös tunnaria kotipihalla ja sehän hoksasi sen ihan erilailla kuin aiemmin. On sen kanssa vaan niin hauska puuhata :)

Nyt uni maistuu...

Oltiin tänään agitreeneissä ja teemana oli irtoaminen. Ihan ok treenit, itse radoissa ei muita ongelmia kuin ettei Keiju kyllä irtoa niin kuin voisi. Käskytyksen oikea-aikaisuuteen mun tulee kiinnittää huomiota, katsahtaa mua aina esteiden välissä. Pallon heittelyllä ei ime ihan täysiä esteille ja nyt mietittiin sitten sopivaa palkkausta irtoamiseen. Mieluisin palkka Keijulle on se mikä on mun kädessä ja sen saalistamisesta se syttyy ihan tosissaan. Nyt kokeillaan niin, että lähetetään esteelle mutta saa tulla mun luokse taistelemaan ja siitä sitten väännetään erilaisia kuvioita, vaikka u:n muotoon ja yritetään saada sitä imemään esteille. Ihan kivaa perusmenoahan se tekee koko ajan, mutta nyt yritetään saada sen moottorista enemmän irti. Kuitenkin kaikki palikat olisi siihen olemassa.

Lento oli treeneissä mukana ja tein sen kanssa vähän seuraamista ja muutaman luoksetulon pysäytyksen. Pysähtymiset meni loistavasti vaikka tulikin tosi lujaa, on se vaan taitava niissä. Se taitaakin olla ihan ainut liike minkä se osaa :) Seuraaminen meni tutun kaavan mukaan nenä namissa ja mun käsi melkein pennun suussa. Paikallaolon treenaus tulisi nyt ottaa työn alle, osaa sen vaan kotona-sisällä. On ollut nyt viikon verran tosi ihana treenata, kun Lento ei kipeydy treenistä. On se vaan niin eri fiilis, kun ei tarvi jokaista pompahdusta pelätä. Voi kun hyvät tuulet jalkojen kanssa jatkuisivat.

Oltiin eilen Lentskarin kanssa treeneissä ja teemana oli tunnari. Vanhoina liikkeinä otin seuraamista ja kaukokäskyjä tai lähikäskyjä ne meidän tapauksessa vielä on ;)  Seuraamisessa pitää muistaa hidas liikkeellelähtö ja käsi nyt taas alemmas, koska tekee kaniloikkaa seuratessa. Kaukoissa tehtiin  istu-seiso, maahan ei vielä osaa mennä. Tehdään seisominen ensin valmiiksi. Kaukot meni hyvin ja olivat rauhalliset ja teknisesti hyvät. Namipalkan pitäminen suussani rauhoittaa liikettä, Lento kun on hulluna nameihin jos ne on mun kädessä ja taskusta kaivamista ei jaksa odottaa. Kuivamuona omassa suussa ei vaan ole kovinkaan herkkua, jos palkkaisi siinä nakeilla niitä nyt pystyy suussa pitämään. Istumisessa nousee heti seisomaan jos palkkaan oikealla kädellä, millä olen antanut seisomaan käskyn. Jos palkkaa vasemalla kädellä niin pysyy istumassa, on se bordercollie...

Tunnarissa sitten kiteytyikin Lennon koko luonne :) Tehtiin niin, että Lento näki kun vein kapulan ja sitä piilotettiin hieman kuivan nurtsisilpun alle. Lentoahan tietenkin kiinnosti homma ja kun päästin sen irti lähti suhaamaan ympäriinsä, käytti kyllä nenäänsä tehokkaasti mutta ihan väärässä paikassa. Joten eihän se mitään löytänyt, mutta sillehän se oli ihan sama. Teki kyllä aktiivisesti nenällään hommia, mutta oli ihan kuutamolla. Kapulaa näytettiin aina välillä ja ei se sittenkään löytynyt. Lopuksi kaveri osui tunnarille ja toi sen. Tehtiin vielä uudestaan ja sama homma. Hirmuista haistelua ympäri nurtsia, mutta nyt löysi nopeammin. Kolmas kerta olikin jo parempi ja pientä aavistusta syntyi koirapojalle. On nämä rauhalliset ja keskittymistä vaativat hommat vaan Lennolle vaikeita. Treenien lopuksi kävelin nurtsialueella ja Lento kaahotti koko ajan nenä maassa ja nosteli niitä kuivuneita nursisilpuja, osikohan se voinut ymmärtää homman väärin ja luulee, että se on sairaan hieno kun löytää nurtsisilppua? Siltä se homma vähän näytti. Puhuttiin Riitan kanssa, että sille on tehtävä tunnaria ensin pienellä alueella koska etsii niin laajalta alueelta, vaikka lähetetään metrin päästä tunnarille ja kaveri sen näkee niin silti irtoaa kymmeneen metriin ja alkaa etsiä sieltä. Rauhallinen lähtöhän on sille vissiin täysi mahdottomuus.

Tänään tehtiin "pitkä" metsälenkki ja Lento oli innoissaan. Voi vitsi se juoksee lujaa, ihan täysiä koko ajan. Ei olisi niin väliksi jos osaisi ottaa vähän iisimmin, oisi kintuille parempi homma. Muutaman tunnin levon jälkeen ei ainakaan vielä ole jäykkä, joten jalkojen tilanne on parempi kuin ikinä ennen.

Singolle haettiin eilen Helsingistä se uusi kipulääke, Yliopiston apteekista sai hieman pienemmän määrän liuosmuodossa kuin meidän apteekisssa pienin erä olisi ollut 100 kpl tabletteja ja hintaa olisi tullut 70e enemmän.

Illalla sitten Keijun kanssa agitreeneihin

Onpas taas pitkästä aikaa ollut päivä jolloin monet asiat saa hymyilemään.  Löydettiin aivan ihastuttava talo, nyt vaan täytyy miettiä järjen kanssa millaiseen velkavankeuteen halutaan. Toinen iloinen asia on, että saan autoon seurakaveriltani koiraveräjän. Monta vuotta olenkin siitä jo haaveillut, eipä vaan ole tullut hankittua.

Kolmas iloinen asia oli Lennon mätsäri käynti, joka meni oikein hienosti. Aluksi kaveri marssi paikalle voimaa uhkuen ja puhkuen. Piti vastata toisten koirien haukkuun ja muutenkin reagoida muiden koirien tekemiseen. Mutta sain kun sainkin villilapsen rauhoittumaan ja lopussa käyttäytyi oikein mallikelpoisesti. On se vaan niin fiksu, mutta vilkas kakara.

Itse esiintyminen ei mennyt ihan aluksi putkeen, seisoi kyllä nätisti mutta liikuttaminen kaipaisi hiontaa. Toiset pennut näytti niin rauhallisilta ja valmiilta meidän sähläsankarin rinnalla. Lento oli sinisen nauhan saaneiden pentujen voittaja. Bis kehässä vai miksi sitä nyt nimitetään, Lento menikin jo sitten varmemmalla otteella. Seisoi aivan upeasti vaikka siellä meni kauan, liikuttaminenkin oli paikoin oikein hyvää. Mutta treenattavaa siinä kyllä riittää. Haluaisi liikkua tolkuttoman lujaa ja ainostaan suoraan eteenpäin... Tuomarien antoi koskea tosi hyvin. Bis kehässä sijoitettiin ensin punaiset ja sitten siniset ja Lento taisi olla sijalla 11, varmaan sinisten kolmas, neljäs tai jotain. Eipä sillä väliä, hyvä kokemus oli tärkein. Eerin oli kyllä ylpeä Lennon palkinnoista, laittoi ruusukkeet paitaan kiinni ja mitalin kaulaan, voi että sitä hymyä.  Nyt sitten on vihdoinkin ruusukkeille jotain käyttöä jos nyt näyttelyissä tulee käytyä ja ruusukkeita ansaittua. 

Lennon purenta alkaa olemaan suht maltillinen, yläpurenta enää muutamista milleistä kiinni. Joten olen kovasti pohtinut, että kehtaisinkohan ilmoittaa sen erikoisnäyttelyyn.

Tänään oli Kepan treenit ja teemana oli vekkaus. Kivat treenit ja Keijukin oli oma itsensä. Ei tietoakaan flegmaattisuudesta tai himmailusta. Pujottelua katsottiin myös ja nyt jätetään kädellä vemppaus pois ja kädellä vaan tuetaan etenemistä. Sain myös yhden täysin itsestään selvän vinkin mitä en ole tai ei kukaan muukaan ole tajunut sanoa, vedätä kepeillä! Wau, toimi ihan älyttömän hyvin, imi ja eteni aivan erilailla kuin ennen. Eihän tuo mikään super pujottelija ole ja ei sellaiseksi koskaan tulekaan, mutta ero oli huima. Toivotaan ettei ollut hetken huumaa vaan saadaan tästä oikeasti tsemppiä kepeille. Motivaatiosta ja sen kestävyydestä juteltiin ja nyt vaan paljon perus pallonheittoa esteille jotta saadaan irtoamaan ja esteistä tulee merkityksellisiä. Nythän ne ei sinänsä Keijulle merkaa mitään vaan tekee vaan mun kanssa ja mun vauhdilla töitä. Esteet tulee saada itsessään palkitsevammaksi. Onhan tämä viime aikoina unohtunut. Kivat treenit ja kiva kun saatiin kaksi työstettävää vinkiä matkaan.

On ollut kiva kun Keiju on kotona, vaikka työtähän tämä teettää monin verroin kun eivät ole Lennon kanssa yhdessä. Kaikki on tehtävä kahdessa tai oikeastaan kolmessa erässä kun Lento riehuu liikaa jos lenkkeilee Singon kanssa. Eerin aiheuttaa aina vähän päänvaivaa kun ei kolmevuotiasta voi oikein kävelyttää kauheita matkoja. Mutta onneksi on reipas lapsukainen joka viihtyy metsässä niin se helpottaa asiaa.

Olin jo melkein unohtanut kuinka ihania nuo pikkaiset borderit on. On se vaan niin suloista rapsutella Keijua sylissä, ei sählää ja kiihdy kun mennään ulos tms. Tepsuttaa vaan mukavasti  mukana minne ikinä mennäänkin. Se on kyllä kotielemässä niin mukava koira. Onhan nuo mustavalkoisetkin toki mukavia, mutta saavat kyllä sählinkiä aikaiseksi ihan erilailla. Keijun kanssa hermo lepää ;) On se saatava pian ystäväksi Lennon kanssa, ei ilman borderia voi olla.

Olimme Lennon kanssa eilen tokokurssilla, aiheena oli ruutu ja merkki. Aloimme työstämään ruutua naksulla. Pohdimme miten Lennolle ruutu opetetaan, ja päädyimme ettei sille laiteta näkyvää palkkaa vaan opetetaan suoraan tyhjään ruutuun. Sille sopii oivaltava oppiminen, pysyy kierrokset kohtuullisen alhaalla joten oppii kyllä naksun kanssa parhaiten. Menin itse ruutuun ja sitten koiran annettiin mennä sinne ja naksautus palkaksi. Näytti ihan lupaavalta. Merkin opetan myöhemmin naksulla. Nyt täytyy hommata ruututarpeet itselle niin vois treenata sitä.

Vanhoina liikkeinä otin seuraamista, saimme kehuja että perusasennot on rauhoittuneet ja niinhän ne onkin. Muutoinhan seuraaminen on vieläkin kiihkeää namin metsästystä. Palkkana taas kuivamuona. Sitten otin luoksetulon seisomisen, se meni loistavasti. Olen sitä tässä kotona treenannut lentävällä lelulla ja ongelmana siinä oli heti käskyn kuultua salaman nopea käännös taakse, palkan heittämisellä eteen sekin sitten korjaantui. Nyt vaihdellen molempaa palkkaustapaa.

Kysyin myös etupalkasta paikallaolossa ja se on ok Lennolle, sillä rauhoittuu ja on levollisempi (Lennon kanssa tosi tärkeää). Heti jos palkka on takana niin on levottomampi, vilkuilee jne. Vaikeutena on tietenkin palkan häivytys, mutta sen voi sitten siirtää pikkuhiljaa kauemmas, seinän taakse jne. Hyvä neuvo, joka ei itselle tullut mieleenkään.

Mutta kaikenkaikkiaan Lento oli taas loistava, iloinen tekemiseen täysin hullaantunut itsensä. On se vaan luonteeltaan just sellainen mistä pidän, vaikka haastetta sen koulututtamisessa on ja tulee olemaan.  Se antaa kaikkensa ja tekee vielä kaikkea ylimääräistä kaupan päälle. Musta tuntuu ihan hassulta, että voiko se ikinä oppia mitään muuta kuin hyvää fiilistä. Semmoista iloittelua tämä meidän tokoräpellys on, pentue sisarukset on jo niin taitavia. Lento vaan leijailee ja fiilistelee, ilman parempaa taitoa :)

Jalat on oleet ok, vaikka kipulääkekuuri loppui. Enään menee rasvahappolisä ja Arthryl nivellääke.Ontumista on tosi harvoin ylösnoustessa, kirputtaminenkin tosi vähäistä aiempaan verrattuna. Ens tiistaina on kinttujen kontrolli. Liekö kuvaavat taas?

Singon kuulumisia. On ontunut nyt pari päivää lievästi, joten nostin hieman kortisonin annosta. Toivotaan, että menee sillä ohi. Pesin Singon eilen, koska siitä on lähtenyt karvaa vuodenvaihteesta lähtien. Nyt sitten pöllyää oikein urakalla. Raukka on melkein kalju, pohjavillaa on enään takaosassa ja peitinkarvakin on niin vähäistä, että iho kuultaa läpi. Kaljuuntuukohan se kokonaan. Jotenkin en usko, että kasvattaa enään uutta karvaa kovinkaan paljon. Lääkitys on varmaan syyllinen tai sitten se joku mikä aiheuttaa lihaskatoakin. Muutoin on reipas ja hyväntuulinen itsensä.

Keiju on ollut tässä kotosalla muutaman päivän, ja on musta ihan ok. Lenkillä on reipas, aamullakin lähti suoraan kotiovelta varista jahtaamaan. Tänään meillä on agitreenit, siellä sitten varmaan näkee onko se flegumpi. Pulleahan se on ja karva on huonoa, joskaan ei ole koskaan ollut mikään superturkki. Joten sen lekurireissun kanssa voi ehkä hieman odottaa. Pitää yrittää ettei ihan kaikki lekurimenot kasaudu samaan hetkeen.

Talokuume ei helpota ja lainaneuvottelut on käynnissä. Jussi naureskeli, etten ole vielä ollut päivääkään töissä, mutta olen jo melkein tehnyt talokaupat. Juu, näinhän se menee ;) Viikonloppuna täytyy suunnistaa näyttöihin oikein urakalla, yhtä oikein varteenotettavaa paritaloa kävinkin jo katsomassa. Ois ihana muuttaa, saada tilaa ja jopa loistavat lenkkimaatot melkein kotiovelta. Siitä haaveillessa...

Keiju kisasi viikonloppuna KAT:in agikisoissa ja olihan vallan hyytynyttä menoa. Oltiin kisapaikalla tunteja ennen, että Minnakin pääsi pitkästä aikaa kisoja katsomaan. Verkassa Keiju oli oma itsensä, ihan täpäkkä ja kuuliainen. Ennen rataa kävelytin sitä hyvissä ajoin ja laitoin häkkiin, otin häkistä vasta muutama koira ennen meitä. Keijulle kun sopii lähteä radalle suoraan häkistä ei kestä pitkää verkkaa just ennen.

Lähdössä oli ihan normaalin  tuntuinen, jätin sitä hieman ja  ilme oli kiinnostunut ja hyvä. Heti muutaman esteen jälkeen homma lässähti ja vauhti oli ehkä puol tehoista. Tehtiin muutama virhe, esteen ohitus ja koira oli tosi outo. Omat fiilikset oli ihan nollassa, en kestä tuolaista himmailua. Radan keskivaiheilla sai hieman enemmän vauhtia ja meni kohtalaisen jees, loppumetreillä alkoi taas hyytyä ja toka vikalla esteellä teimme väärän radan. Mä vaan näin kun Keiju vetää aika ponnettomasti väärälle hypylle, hieman sitä kutsuin mutta eipä ollut siinä vaiheessa muita fiiliksiä kun päästä äkkiä radalta himmailemasta.. Kaikissa säkäluokissa radalta taisi tulla yksi tulos, mutta rata oli musta kiva ja etenevä. Siinä piti vaan miettiä ohjauslinjoja ja viedä koiraa niiden mukaan. Ei siis missään nimessä liian hankala edes Keijulle ;)

Tosi kurja maku jäi kisasta ja Keijun asenteesta. Oliko pohjanoteeraukseen syynä ensimmäiset helteet? Onko Keiju kipeä? Vai mikä mätti noin pahasti...

Lento oli kisaturistina ja käyttäytyi niin mallikelpoisesti. Se sai kisoissa myös hyvää häkkiharjoittelua ja viihtyi siellä erinomaisesti ja täysin hiljaa. Hieno pentu!

Hullut koiraihmiset treenaa vappunakin, joten eilinen ilta tuli vietettyä tokon merkeissä. Vai voikohan tuota meidän menoa tokoksi kutsua ;) Riitta Jantunen-Korri opasti meitä ja Lento suoriutui omalla tasollaan aivan mainiosti. Teemana oli sivulletulo, seuraaminen ja luoksetulo. Sivulletulossa tulee vahvistaa kauempaa kiertämistä, on vaarana saada pomppaava sivulletulo. Lento kun syöksyy nopeasti kääntyen sivulle, tekee tosi pienen kiepautuksen jo nyt. Sitten kun koira kasvaa niin samalla kipeillä paikka on ihan pielessä.

Seuraamista tekee imutustyylillä nenä nakissa ja mietittiin jos vaihdettaisi palkka huonommaksi. On todella tiiviisti kiinni kädessä ahne kun on. Tosin on ihan omaan kuivaruokaansakin melkein yhtä intona, pitää kuitenkin kokeilla. Seuraamisesta saimme läksyä, käden häivyttämistä. Otetaan nyt askeleen kahden seuraamista päättyen perusasentoon ja yritän pitää käden ylempänä.

Luoksetulo on hyvä ja päädyin opettamaan Lennon suoraan sivulle. Sillä pk-puolelle ei meillä taida olla asiaa esteiden vuoksi.

Rauhoittumiseen ja malttiin tulee kiinnittää kanssa huomiota, Lento kun on aika vilkas ja innokas tapaus. Mutta Lento Lapasen antautuminen kyllä sai myös kiitosta kouluttajalta. Mainio vesselihän se onkin.

Tänään sitten otettiin esimmäiset treenit, ja käden häivyttämisessä on vaikeuksia. Pyrkii mielellään ylös. Ens kerralla huonommat palkat käyttöön. Sivulletulot ok. Opetin myös maahanmenoa naksulla nyt toista kertaa ja tarjosi sitä tosi hyvin. Tein kokeen treenin lopussa ja sanoin maahan käsyn ja sinnehän tuo meni vaikka pikkasen raksutti. Mutta positiivista oli, että ajatteli kuitenkin.

Otin Keijulla pienen agitreenin ja se kulki ihan kivasti. Mutta voi vitsi se vaan paisuu äitini luona. Vaihdoin jo ruoankin kevyempään ja silti se on lihonnut entisestään. Keiju on kyllä tosi herkkä lihoamaan imee kaloreita varmaan jo puhtaasta hapesta. Kotona se kyllä pysyy kunnossa tosin liikkuukin kyllä ehkä tarmokkaammin. Uhkasin jo, että haen Keijun kotiin jos se ei ala laihtumaan. Äitini kyllä vakuuttaa ettei anna sillle mitään ylimääräistä. Ja jos siihen on uskominen niin sitten on varmaan syytä tutkituttaa kilpirauhanen. Mutta ei ehkä syytä vielä siihen. Täytyy uhkailla vielä äitiä ;) Viikossa noin pieni koira voi lihoa ihan uskomattoman paljon, Keiju tosin sitten laihtuukiin nopsaan. Harmittaa vaan kun en voi vaatia täysiä suorituksia Kepalta tuossa kunnossa, ja nyt kun piti tämä kesä panostaa kilpailemiseen. Täytynee ehkä ottaa se kotosalle vaikka äiti sitä haluaakin pitää. Oishan se mukaavaa jos pikkupiru olisi taas enemmän kotona.

Kiitos kaikesta, meillä kaikilla on suuri ikävä sinua :(

Neljän Ruusua-Veri 

6- vuotias synttärisankari

Treenit meni tänään vähän vaisulla meinigillä molempien osalta. Rata oli melkoista takaakiertoa ja piiperrystä ja se näkyi heti vauhdissa. Toisena esteenä oli pujottelu ja se tappaa aina alussa ollessaan Keijun  vauhdin. Siitä lähdettiin tekemään takaakiertoja joten ei mopo oikein tänään potkinut. Täytyy käydä viikolla treenaamassa ja ottaa vaan vauhtia hyvällä palkkaamisella. Keiju ei ole kyllä fyysiseltä kunnoltakaan ihan tikissä, on ollut niin paljon hoidossa ja siellä elämä keskittyy seuraneiteilyyn vaikka toki ulkoileekin. Mutta se kaipaa koiraseuraa jotta liikkuisi tarpeeksi tehokkaasti tai sitten mun on juostava sen kanssa. Saiskohan sitä viime kesäistä juoksuharrastusta taas viriteltyä...

Lento oli kanssa mukana kentällä ja sai paljon hyviä koirakokemuksia, kiva juttu! Haki oma-aloitteisesti kontaktia vaikka oli melkoinen sähinä ympärillä. Pidin sitä yhdellä kentällä irti ja vaikka vieressä treenattiin ja leikittiin, penneli oli vain kerran menossa sinne ja palasi välittömästi kutsusta. Leikittiin ihan vähän narulelulla ja kertaakaan se ei lähtenyt viipottamaan lelun kanssa pois vaan tarjoaa sitä koko ajan mulle. Ei tietenkään heitelty eikä oikein taisteltukaan, pidin kyllä välillä tosi vähän vastaan. Olipas loistava "treeni", sillä Lennon kiihkeä luonne olisi voinut keskittyä saalistamaan toisia koiria "kontaktissa" olemisen sijaan. Itse asiassa emme ole tälläistä koskaan kokeilleet, ja nämä on just niitä hetkiä joita haluaisin tehdä pennun kanssa paljon. 

Tehtiin perjantaina toinen jälki ja ei mennyt ihan putkeen. Lennolla oli jo pieni aavistus mistä on kyse ja vauhti oli sen mukaísta. Yritin jarrutella, että söisi namit ja etenisi hitaammin, siitäkös saatiin pyörimistä aikaiseksi ja koira sekaisin. Loppujäljen ajoi tarkasti perä edellä mun miettiessä, että mitäs nyt? Ihan alkujäljen ajoi musta hyvin. Joo, taidetaan tarvita hieman apua tässäkin lajissa. Mun kokemukset jäljeltä on niin vähäiset ja Sinkoa on aina saanut ohjata ja pitää tarpeen vaatiessa, mutta pikku hyrrää näköjään ei, tai ainakin mun tekniikka on siihen väärä.

Lennolla on hieman vaikeuksia ihan arkielämän koira- ja ihmiskohtaamisissa siis tuolla kadulla. Sitä kun täytyy liikuttaa pehmeällä niin hihnakävelyt on aina olleet hyvin lyhyitä tai suuntautuneet sitten kaupungille ja siellä homma onkin ihan ok ja koiriakaan ei juuri tule vastaan. Lento ottaa aika kovat kiepit toisista koirista, ehkä hieman on epävarmuuttakin mukana mutta suuressa määrin on ihan intoa ja halua. Ihmisetkin on niin ihania ja jos ne ei moikkaa niin se saattaapi huudella törkeyksiä niiden perään... Aloitti homman viime viikolla. Tänään sitten lähdettiin Erkun ja Lennon kanssa tuohon läheiselle "Normikselle" eli vanhalle maaseutuoppilaitokselle missä on nykyään hevostalli ja paljon ihmisiä lenkkeilemässä. Taskussa oli verilettuja ja naksu. Hihnakävely onnistui hienosti vetämättä ja nähtiin koiria useampikin, naksutin aina kun vilkaisikin muhun koirien ollessa näköpiirissä. Itse olin aika passiivinen ja vain melkein vain seisoin. Viimeisen koiran kohdalla istui jo rauhassa mun edessä, oikein hienoa. Ihmisille aluksi urputti, jos eivät hienoa ja taitavaa penneliä huomioineet. Loppulenkistä sekin ihan jees, mielellään toki menisi luokse muttei enään muuten reagoinut. Oikein onnistunut ja opettavainen tuokio siis, ja hevosiakin tuli moikattua. On se kurjaa kun kaikki tämmöiset normaalit jutut kärsii kun maailmaa ei olla voitu jalkojen vuoksi nähdä tarpeeksi. Tämäkin reissu oli kintuille vähän liikaa, oirehti taas enemmän. Mutta on sitä vaan nyt vietävä muualle kuin metsäänkin ja kaupunkikävelyille. Iltaisin otan sen monesti pienelle hihnalenkille, mutta eipä täällä silloin oikein kukaan liiku joten ihan liian vähän saa kokemuksia ja se näkyy.

Olin tänään Leena Piiran luennolla ja aiheena oli jotakuinkin koiran liikkuimisen ongelmat ja niiden tunnistaminen. Oli erittäin mielenkiintoinen luento ja moni näkemäni asia sai vahvistusta. Käsiteltiin miten koiran tulee liiikkua eri askelajeissa ja seistä, ja mitä poikkeamat ihanteesta voivat tarkoittaa. Välillä kyllä hirvitti, että onkohan terveitä koiria edes olemassa tai voiko ne kestää ilman ongelmia yhtään kolhua.

Keskustelin pikaisesti myös Lennon tilanteesta ja palaan asiaan kunhan saan tietää löydökset ja mitä sille tehdään. Kuntoutus sen kanssa tulee aloittaa melkein välittömästi ja ensi kesä antaa tärkeät suuntaviivat sen tulevaisuudelle. Kuntouttaminen tulee olemaan projekti, liikkuminen tulee sille opettaa uusiksi jne. Selkärangassa sillä saattaa olla ongelmia ja takajalka hommelit ovat ehkä heijaste siitä, ettei sieltä välttistä mitään luustollista edes löydy, oispa ihanaa.  Pentu yrittää koko ajan liikkua niin, ettei tuntisi kipua ja välttämättähän se ajaa koko koiran aivan väärään liikkeeseen, selkärangan kieroon ja koiran jumiin. Etujalkojen kääntyminen ei ehkä olekaan luustossa, vaan helpottaa niiden kääntämisellä omia kipujaan. Järkeenkäypää, sillä olenkin ihmetellyt, että raajat ovat välillä musta ok ja toisinaan ranskalaiset.

Sinko paran elämästäkin tuli entistä huonopi omatunto. Järjellä ajateltuna se on vaan jo niin loppu, mutta järki ja tunteet sanoo myös että se vielä nauttii elostaan eikä ole kohtuuttoman kipeä. Vai onko? Kuitenkin yritän ajatella asiaa realistisesti, mutta kykeneekö siihen kuitenkaan oman rakkaan koiransa kohdalla koskaan täysin? Etenkin kun tilanne on pitkäaikainen sairaus, merkit ja huononeminen on hidasta ja jatkuvaa. Olen pitänyt jalan suoraa oirehtimista eli ontumista mittarina ja yleistä fiilistä ja halukkuutta. Kaikki musta on näiltä osin "kunnossa", ei onnu, on oma-aloitteinen, menee minne tahtoo ja miten tahtoo ja kykenee rauhoittumaan. Tätä asiaa tulen pohtimaan varmasti viimeiseen päivään asti.

Kyynäroperoidusta koirista Piiralla oli myös ihan positiivisia kokemuksia, mitä aikaisemmin operoitu sen parempi ennuste. Harrastekoiria niistä ei tule, mutta oli huojentavaa kuulla että oireettomaan liikkumiseen kykeneviä kotikoiria kuitenkin. Voi kun Lennosta tulisi tälläinen!

Lento pääsi tekemään ensimmäisen jälkensä ja ihan mallikkaasti pikku-poika siitä suoriutuikin. Alussa hieman pyöri ja ihmetteli, loppupätkän ajoi minusta tosi hienosti. Alussa keskittymistä häiritsi ihanat ihmiset, pitää jatkossa päästää se aluksi moikkaamaan ja sitten hetkeksi autoon ja sitten vasta jäljelle. Saadaan siten ehkä jäljestäminen aloitettua rauhallisemmin.

Sinkokin pääsi jäljelle ja voi vitsit, että oli iloinen ukko. Aluksi luuli vissiin tulleensa hakutreeneihin, vaikkei moneen vuoteen olla sitä enään treenattu. Jäljestäminen sujui tosi hienosti, on se vaan niin tarkka poika. Singonkin ajama jälki oli lyhyt ja siinä oli paljon nameja, se etenee kyllä hyvin eikä yritä oikeastaan palata tms. Ehkä se vielä muistaa jotain niistä harvoista treenikerroista mitä ollaan aikoinaan tehty. Täytyy tehdä sillekkin jälkeä, oli reppana niin innoissaan.

Keijulle olisi kiva tehdä kanssa taas verijälkeä, muutamia jälkiä se on joskus ajanut ja on ollut kyllä siinä hommassa melkoisen hyvä. Jos nyt kunnostautuisi ja tekisi aina kaksi makkarajälkeä ja yhden verijäljen. Verijälkeä kun on vielä niin vaivaton tehdäkkin, ei tarvi kykkiä toisin kun näiden makkaroiden kanssa. Pitääkin laittaa veri ostoslistalle ;)

Tähän tilanteeseen Lennolle sopisi tuo jäljestys kaikista aktiviteeteistä parhaiten, energiaa ainakin kuluu. Mulle jäljestäminen tosi vieras laji, joten opiskelua on siis luvassa.

Ilmoitin Keijun agilitykisoihin, eipä se vielä ole kyllä ihan iskussa enkä minäkään. Mutta menköön treenin piikkiin, tulee edes joskus kisailtua. Tänä kesänä ja syksynä mulla oli ajatus panostaa sen agiliitämiseen enemmän, onhan se jo kohta niin vanha että voidaan sitten pikkuhiljaa siirtyä eläkkeelle ;) Ajatella, että pikku keiju täyttää ens maanantaina jo kuusi.

Lento on erikoistunut uusimaan meidän mattoja, nyt on tuunattuna makkarin paperinarumatto ja tänään saman käsittelyn sai keittiön bambumatto. Keittiön matto oli ihan omaa vikaa heittelin nameja lattialle, kun lähdin ja yksi ihana namipala oli mennyt astianpesukoneen alle ja siinä namin kaivannassa sitten matto haavoittui ja sai ammottavan aukon... No, nami sitten kaivettiin koneen alta yhdessä tuumin. Keittiöön on kyllä ostettava uusi matto, ei tuota kestä katsella :) Kunhan vaan jättäisi olkkarin maton rauhaan, muut jo voidaankin uusia.

Siinäpä ne tärkeimmät kuulumiset. Huomenna sitten menemme yliopistolliseen eläinsairaalaan  tietokonetomografia kuviin heti aamusta. Ens yönä ei varmaan tule nukuttua, viime yönäkin valvoin kahteen kun tuli taas mietittyä kaikenlaista. Pitäkää huomenna peukkuja pystyssä, toivotaan että saisimme onnen mukaan huomiselle reissulle. Viimeaikoina kun se on ollut tässä perheessä vähän kateissa.

Käytiin iltapäivällä vielä agitreeneissä. Pääsin kouluttamaankin ja voi että se oli musta tosi hauskaa, treenattavilta ei kysytä ;) Tehtiin rata, jossa oli aika paljon hallintaa ja hiottiin käännöksiä kuntoon. Tein lopuksi Keijulla nopsasti saman pätkän ja se oli taas oikein hauska treenattava. Muutamama käännös piti ottaa uusiksi, ja ne oli sitten super hyviä. Hyvä lyhyt n. 5 min treeni, jäi vielä nälkää seuraavan kertaan.

Lentokin pääsi taas haistelemaan kentän tunnelmaa ja tein vähän sivulletuloa ja seuraamista sekä hihnakävelyä naksun kanssa. Onpas meidän treenit tylsiä, aina samaa.  Tosin Lento on näistäkin ihan onneissaan. Täytyisi hakea vinkkejä mitä muuta suht rauhallista voisin tehdä.  Harmittaa kun jouduin perumaan tokokurssille osallistumisen, olin niin odottanut sitä. Mutta hoidetaan jalat ensin.

Muutoin Lennolla on ensimmäinen pöö ikä meneillään, oli eilen niin liikkis kun säikähti metsässä vastaantullutta kulkijaa. Piti ihan murista, mutta meni kyllä sitten ihan onneissaan katsomaan.

Käytiin Keijun kanssa avaamassa ulkokausi ja muutoinkin treenattiin pitkän tauon jälkeen. Alkuvuonna treenikertoja on kertynyt hävyttömän vähän, juoksujen, valeraskauden ja kaiken muun rumban ohella. Mutta olihan Keijussa virtaa, olin täysin äimistynyt kuinka se irtosi niin hyvin, kyllä se osaa jos viitsii. Treenaattiin tosi vähän, tehtiin pujottelun sisäänmenoja jotka meni hyvin, harjoiteltiin "väärän" puolen pujottelua, sekin ok. Varsinaista ratatreeniä ei tehty, pientä vauhtipätkää, takaakiertoja ja vähän valssausta. Siinä se, oli kiva treenata innokkaalla koiralla.

Sinkokin repesi täysin kun näki Ristinummen kentät, se on niin liikkis vaikkei vuosiin ole siellä mitään agilityä tehnyt niin silti se rakastaa sitä paikkaa. Käveleskeltiin vähän ja herra sai etsiä nakkeja, yritti ryökäle karata esteille useampaan otteeseen. Ei se kyllä omia rajojaan tunne. Tokoilla sen kanssa ei enään oiken voi, koska kortisonilääkityksen vuoksi sen keskittyminen on täysin nakkipalkassa ja päässä pyörii vain anna nakki, anna nakki. Ei se näe eikä kuule muuta kuin ruoan. Edes paikalla ei meinaa malttaa sen vertaa, että piilotan nakit. Kuola valuu ja suu jo syö kun ruokaa vain näyttääkin. Mutta sallittakoon se.

Muutoin eilen sen tassukarvoja trimmatessa hätkähdin kuinka paljon lihaskato on edennyt :( Ei se raukka ole kuin luut ja nahka. Turkkikin on ohentunut silmissä ja massu on jo melkein kalju. Pohjavillaa ei ole ja iho kuultaa päällysturkkia hieman kääntämälllä. Kovasti olen miettinyt taas mitä sen kanssa teen, meneekö tämä jo oman epäreiluuteni piikkiin. Mutta kun ei ole kipeän oloinen, nousee vaivatta, hyppää mielellään autoon, ei nuole jalkoja, haastaa Lentoa ja Keijua itse leikkiin ja muutoinkin on siis tosi iloisen ja veikeän oloinen. Mutta näyttää vaan aika kurjalta, paljon ikäistään vanhemmalta. Joten tulin siihen tulokseen, että katsellaan vielä päivä kerrallaan, aikaa ei voi olla enään paljon. Liikkumiseltaanhan sen on ollut jo useamman kuukauden parempi kun melkein vuoteen, eli voisi sanoa täysin oireeton. Mikä on musta aika uskomatonta. Niin vaikeita asioita nämäkin :(

Lennon jalat on olleet pikkasen paremmat, joten otin senkin kentälle. Tehtiin sivulletuloja, ja nakin perässä seuraamista. Lisäksi otin kosketuskepille menoa, keppi oli jo aika kaukana tai kaukana ja kaukana, varmaan viiden metrin päässä. Vauhtia piisasi ja kaikki meni oikein hienosti. Pidin sitä vähän irtikin ja naksuttelin lähelläolosta, on se uskomatonta mikä vaikutus naksulla on. Jos mulla olisi pelkät nakit taskussa ja palkkaisin lähelletulosta niin vaikutus ei olisi lähellekkään sama. Lennollahan on sellainen tapa, että juoksee aika kauas, odottaa siellä mua ja juoksee taas edemmäs. Tämä on ollut sillä jo aika pienestä. Ei siis nyt niinkään haahuile omiaan pitkin poikin, kulkee musta vaan luonnostaan liian kaukana mun makuun :)

Muutoin pikku Lento on tehnyt omatoimisia pihahommia, maasta nousevat kukat ovat ihmetyksen aiheita ja multa maistuu liian hyvin. Kukkien kasteluakin se ilmeisesti yrittää, kun kulkee Erkun pieni kastelukannu suussaan. Pitäisikin ottaa kuva puutarhurista. Pysyy uskomattoman hyvin pihalla vaikka portti on auki, ei lähde vieraiden juoksentelevien tai pyöräilevien lasten perään ei oikeastaan noteeraa niitä juuri mitenkään. Mikä on super hienoa ja aika uskomatontakin noin sosiaalisella ja pikkasen kiihkeällä luonteella.

Erkku oli tänään kerhossa ja päästiin Lennon kanssa kaksin kapungille. Viime käynnistä onkin jo vierähtänyt pitkä tovi ja siellä oli jo paljon jännempää kuin viimeksi. Muutaman kerran pienesti säpäsähteli jotain, mutta enimmäkseen oli aivan intona eikä tiennyt mikä olisi ollut hauskinta. Mulla oli naksu mukana ja tosi hienosti kävely onnistui vetämättä ja pääsin naksuttelemaan ihmisten ohituksistakin. Lento kun olisi menossa ihan jokaisen luokse, ihmiset on niin ihania. Lakaisukoneita ohitettiin useamman kerran eikä mitään reaktiota. On se vaan niin reipas!

Lento on kyllä selvästi kasvanut ja saanut luonnetta. Vieläkin on kyllä todella kiltti mistä pidänkin, mutta ihan selvästi alkaa jo pikkasen pullikoimaan ;) Lennolla on hauska tapa kun sitä komentaa esim. jostain huoneesta pois niin istua jököttää, katsoo suoraan minuun ja päästää sellaisen ulvonnnan sekaisen haukun, että mene akka itse vaan :) Singon kanssa niillä olisi rallit menossa vähän väliä, joten ne on erotettava jäähylle. Sitkeyttä Lennosta tuntuu myös löytyvän, välillä saa ihan tosissaan huomauttaa, että hei sua ei nyt just kaivata täällä. Aina vaan jaksaa kaveri yrittää uudelleen. Samoin autosta lipeämisestä keskusteltiin monen monta kertaa, ja nyt odottaa jo aika hienosti kun luukku aukeaa.

Sisäsiisteys ei ole vielä ihan kohdallaan, päivisin on kyllä pääosin sisäsiisti mutta öisin järkkää kylppäriin ylläreitä. Ruokintarytmiä voisi varmaan muuttaa niin, ettei tulisi yöllä hätä. Tosin onhan tuo vielä aika pieni, ettei ehkä vaan ole vielä täyttä valmiutta asiaan. Muutoinkaan ei tykkää hirmuisesti tehdä muualle kuin omaan pihaan, monesti kiertää lenkin ja kun tullaan takaisin juoksee kiiruusti ennen sisälle tuloa omalle pihalle pissille ;) No, onneksi se on uros joten eikähän tuo ongelma hoidu itsestään.

Kaikenlaisesta kouluttamisesta olen taas alkanut kantaa ihan hirmuna stressiä, että tuleekohan tuosta täyspäistä kun ei ole voinut tehdä ja nähdä sitä ja tätä. Jalkaongelmat ovat vaikuttaneet niin paljon sosialistamiseen ja esim. koulutuskentiin tutustumiseen ja ylipäätään opiskeluun. Toivottavasti en kanna ihan turhaa huolta ja Lennosta ei kasva koulutuskenttien kauhua joka kieppuu hihnassaan ja huutaa toisten perään ilman mitään kontaktia muhun. Toisaalta nyt ennen sitä mahdollista operaatiota olisi varmaan pakko mennä vähän haistelemaan jollekkin koulutuskentälle, mutta on vaan kurjaa jos pentu on sitten illalla kipeä. Mutta jos se osaisi ottaa ihan iisisti...

Mä alan olemaan varmaan mestari koirieni leikkisyyden hillitsemisessä, Erkkukin kysyi tänään että saiko meidän edesmenneet haukut Kukka ja Kipi leikkiä koskaan vai sanoitko sä niillekkin että nyt riittää... Juu kyllä ne sai. Yksi aamu kysyi multa mikä on fossiili? Tsiisus mitä tuon kolmivuotiaan päässä oikein liikkuu ;) Mitäköhän se kyselee muutaman vuoden päästä..

Jussi valitteli eilen aamulenkiltä tullessaan, ettei enää kehtaa Lentoa talutella kun kuulema vetää niin ettei henkeä meinaa saada. Olen talutellut Lentoa yleensä yksinään, koska Singon kanssa on selvästi kiirehtinyt ei nyt mitenkään ihan hirmuna vetänyt kuitenkaan. Tänään aamulla sitten totesin, että vetää se... ja ihan hetkessä on oppinut. Toivotaan, että oppii yhtä hetkessä pois tavastaan. Ei tee yhtään hyvää jaloille. Nyt on vaan vietävä yksin ja palauteltava hihnakäytöstä mieleen.

Operaatio kynsi päivässä tuottaa tulosta. Lento alkoi jossain vaiheessa niskuroimaan kynsien leikkausta, meni vähän hysteeriseksi siitä hommasta. Aluksi ajattelin, että onpa kumma kun en yhden pennun kynsistä selviä kun onhan niitä joskus kuitenkin tullut leikattua. Hyvin nopsaan tajusin, ettei se voi oikeasti mua vedättää koska muuten antaa hoitaa ja käsitellä itseään todella hyvin. Ajatus oli ihan selvästi oikea, leikatessa olen ottanut ilmeisesti kipeästi etujalasta kiinni, takajalat onkin antanut ihan mallikkaasti leikata. Nyt ollaan leikattu yksi kynsi päivässä ja jo saksia ottaessa tulee iloinen kaveri odottamaan leikkausta ja nakkia. Tassukarvojen leikkausta en vielä edes ajattele, ne onkin tosin aika siisti kun viime rauhoituksessa tehtiin trimmailua ja kysihuoltoa samalla.

Lentskarin jalat ovat vihoitelleet päri päivää enemmän ja ontumistakin on taas ollut :( Lienekö lumisempi keli ollut liian raskasta. Hihnassa vetäminenkään on tuskin tilannetta parantanut. Tiistaina voin varata ajan TT-kuvaan kun tutkimuksen suorittava neurologi on silloin paikalla. Saas nähdä kuinka pitkälle ajan saaminen vierähtää.

Häkitystä pitäisi alkaa nyt harjoittelemaan mahdollista operointia varten, se ei taida tulla olemaan helppoa. Lento vihaa kaikkea "eristämistä" ja alkaa käymään todella kuumana. Muutoinkin on niin mun perään, ettei meinaa lähteä Jussin kanssa edes ulos. Se saa hinata sitä ihan väkisin alkumatkan, takaspäin tuleekin sitten paikallaan laukaten. Oisko siinä sitten keksinyt tuon vetämisen..

Pikkuruista lentoboxiaan Lento kyllä edelleen rakastaa, on matkustanut siinä autossa ihan pienestä saakka. Boxi on Keijun ja kooltansa sen mukainen. Lento mahtuu vielä just ja just boxiin ja autossa sen on sinne ihan väkisin päästävä. Joskus olen laittanut kopin oven kiinni ja Lennon takakonttiin vapaaksi niin raukka päivystää boxin edessä ja yrittää päästä sisälle. Pitää varmaan ottaa ovi siitä pois niin voi maatessaan roikottaa edes kinttuja ulkona. Tai sitten yritän sovitella Singon häkin autoon, saisi siinä samalla häkkiharjoittelua.

Eilen kaveri järjesti yksinollessaan myös operaation nahkahanskan hävitys. Oli syönyt Jussin hanskasta kaiken nahan, erotellut vuoresta niin siististi että vuoriosa oli vielä ihan käteenkäypä :) Pikkasen ehdin jo huolestua, että miten mahtaa käydä.. Parafiiniöljyä latasin menemään perään ja noin tunnin päästä oksensi hanskan ulos. Onneksi olin ihan vieressä sillä yritti syödä uudelleen, on niin ahne että vetää omat oksennukset napaansa sekunnissa. Illalla vielä syötin parsaa ja parafiiniöljyä, tänään saatiin sitten luultavasti loputkin hanskasta pihalle toisesta päästä. On ihan samanlainen kuin Keiju ja vissiin borderit yleensäkin, eli saalis on syötävä pelkkä repiminen ei riitä. Keijuhan vetää agitreeneissä tennispallon napaansa jos ei heti ota pois, menee yleensä putkeen suorittamaan operaatiota.

Nyt kepardi on äidilläni, ja hoitaa siellä kahta valkoista pentuaan. Eilen olivat mökillä päivän ja siellä se murehti lapisensa kohtaloa onnettomana. Mikäli merkit pitävät paikkansa niin ensiviikolla lapset tulevat jo syödyiksi, kun hormonihöyryinen emä tajuaa hoitavansa kahta luuta.

Lento reilut 5 kk

Tänään lenkkeiltiin ihanassa auringonpaisteessa Singon ja Lennon kanssa. Ulkoiltiin reilu tunti, vaikka matkaahan ei poikien jalkojen vuoksi paljon voi kerryttää. Aikaa voi sen sijaan kätevästi kuluttaa luontoa ihailemalla sekä eväitä napostelemalla. Oma kunto ei tosin kohoa eikä kalorit kulu... ;)

Koirat olivat Erkun ohella täynnä intoa, Lennon annoin olla irti koko ajan ja Sinkoa pidin välillä kiinni etteivät rasitu liikaa. Lentoa en kävelytä mielellään hihnassa muiden kanssa, koska vetää silloin ja jalat rasittuvat vielä enemmän kuin pienestä spurttailusta.

Kimppuun....

Otettiin paljon kuvia, ja saatiin muutama aivan mielettömän hyvin onnistunut räpsäys. Toivottavasti saan laitettua joskus taas galleriaan niitä.

On se niin kaunis...

Ylväs pikkuherra

Jippii, kivaa juosta yhdessä

Sinko

Vietimme tänään Erkun 3-vuotis synttäreitä, onnellinen pikku prinsessa sai toivomansa vaaleanpunaisen polkupyörän. Ollaan sitten jouduttu sitä täällä sisällä työntelemään, kun ulkona onkin lunta. No, eiköhän nuo kohta sula ja päästään pyöräilemään.

Lento käyttäytyi synttäreiden ajan aivan uskomattoman hienosti, vaikka alkuun mietin että mitenköhän paketti pysyy kasassa kun näitä taaperoita vilistää tässä enemmänkin. Mutta ei mitään, onnellisena ja kiinnostuneena touhusi lasten kanssa, nukkui välillä ja pusutteli vieraita. Ilmapalloakin vähän maistoi ja pallo poksahti katsoi vaan, että jaahas nämä siis voivat poksahtaa. Taitaa kaverilla hermot olla rautaa.  Todella mallikelpoinen pentu!

Jalat edelleen samanlaiset, tänään sattoi ehkä vähän onnahdella vasenta etujalkaa. Metacamin lopetuksella ei siis ole ainakaan hirmuisen suurta näkyvää vaikutusta. Helmiäkin on tipahdellut muutamaan otteeseen, mutta ei musta lähellekkään kaikkia. Tosin epäilen, että Sinko on kateuksissaan saattanut vetäistä osan. Vaikkei ole herkkua niin jos toiselle kelpaa niin kyllähän minullekkin asenteella.

niitä odotellaan... Lento oli yöllä askarrellut pöytäliinasta helmikoristeita irti ja varmaan toistakymmentä helmeä on ainakin mennyt sisuksiin. Olen syöttänyt sille parsaa ja nyt vaan toivon parasta, että kohta alkaa tulemaan saalista. Tai tiedä vaikka olisi sitten Sinkokin niitä syönyt, veteleehän se tuon kortisonin vuoksi mitä ihmeellisempää napaansa. Toivottavasti edes tämän kanssa meillä on onnea ja saadaan helmet ulos.

Keiju on lähentynyt Lentoa taas huomattavasti, tänään jopa talutin koko jengiä pienen matkaa yksin autolle ja Keiju näytti oikein iloiselta. Samoin kun kävin lenkillä metsässä niin vein ensin Lennon ja kun palautin sitä autoon ja laskin Kepan ja Singon juoksemaan niin Keiju palasi autolle kiljumaan Lentoa mukaansa. Aivan selvää lämpenemistä, jos Lento olisi kunnossa niin nyt olisi varmaan hyvä hetki päästää ne yhteen. En vaan nyt uskalla, kun Keiju vaatii kaveriltansa vauhtia ja sitä Lento taatusti tarjoaisi mutta jalat voisi sitten sanoa poks. Lennon kiihtyminen ja sitä seuraava äänenkäyttö Keijua vielä ärsyttää,  Keijulla puskee varmaan pelko päälle- mulleko huudat mä huudan sulle vielä kovemmin. Mutta uskoisin kun saisivat olla vapaana niin Keiju tajuaa, että Lento alistuu sille ihan miten päin vaan.

Ei olla tehty Lennon kanssa yhtään mitään opiskeluja, oma motivaatio on aika nollassa. Ollaan vaan nautittu pienistä kävelyistä metsässä. Kävyn tuontia sentään lenkillä otettiin, kun ipana alkoi moista mussuttaa niin päätinpä vaihtaa sen namiin. Hienosti toi käteen kun pyysin ja vippailin sitä sitten joitakin kertoja hankeen ja Lento etsi ja toi. On musta aika hyvä ja maltillinen käyttämään nenäänsä.

Lennolla on hauska tapa ulvoa onnesta tai ehkä myös kiireestä, tekee sitä mm. uloslähtiessä, ruokaa saadessa ja meidän palatessa kotiin. Edesmennyt Singon isä Kipi teki tuota onnellisuus ulvontaa myös, se oli tosi hauskaa kun muuten hyvin hiljainen herra päästi innostuessaan kunnon laulannan.

Hauskaa pääsiäistä!

Lentoa hoitanut ortopedi Mikael Morelius jää useamman kuukauden lomalle, ja lisäksi haluaisin toisen lääkärin mielipiteen kuvista. Yritin tavoitella Jan Räihää, palaa kahden viikon kuluttua ja Esa Eskelinenkin vasta ensi viikolla tavoitettavissa. Loistavaa tuuria!

Itse en pysty asiaa päättämään, joten haluaisin rehellisen arvion minkäläiseksi Lennon elämä mahdollisesti muotoutuisi. Ja miten se kestää operaation kun ontuu koko ajan oikeaa jalkaa ja vasen operoitaisiin. Kestääkö oikea jalka sen, ja miksi se oireilee. Olisiko operoitava molemmin puolin. Pikainen arvio vasemmasta jalasta oli 1000e operaatio ja tietenkin siihen tulee kulut kuntoutuksesta ja muusta. Ja pitää varmaan varautua toisen jalan kohdalla samaan. Voinko kiusata pientäni epävarmalla ja mahdollisesti kivuuliaalla tulevaisuudella? Voisiko tulevaisuus kuitenkin olla aktiivisen kotikoiran elämä, se on vähimmäisvaatimus mielestäni operaatiolle. Lento on kuitenkin aktiivinen, toimintaa rakastava, aivan upea pentu. Sellainen pentu luonteeltaan, että enempää ei voisi harrastuskoiralta toivoa.

Olen totaalisesti hajalla. Kiitos kaikille ihanille ystäville, että olen saanut purkaa asiaa teille. Ella oli myös eilen mukana lääkärissä ja on ihanaa, että on niin hyvä kasvattaja takana tukemassa. Ellan puolesta olen myös pahoillani, ei me vaan voitu tietää tätä kun kaikki on tehty niin hyvin kun on voitu ja lähtökohdat on olleet niin hyvät. Elämä vaan on epäreilua, vaikken arvannut että se voisi olla näin epäreilua.

Teemana välistävedot ja työnnöt. Harjoitteet oli lyhkäisiä ja tehtiin aika tiuhaan tahtiin kun oli vaan neljä koiraa paikalla. Sopi Keijulle erittäin hyvin, motivaatio pysyi kohdallaan. Hypyt oli aluksi jotakuinkin puol ympyrässä ja siitä vedettiin ja työnnettiin. Keiju pelaa niinkuin muutkin koirat mun kanssa, eli on ihan ok vetää mutta tiukemmat työnnöt heti sen jälkeen on vähän hankalia. Menee vähän lapa edellä ja suhaa ohi. Ongelma on aivan minussa ja olen väärässä kohdassa ja en työnnä kunnolla. Saatiin homma kuitenkin toimimaan oikein hyvin. Lopuksi rallateltiin yksi motivaatiopätkä, sillä koko treenit oli koostunut aika tuikasta hallinnasta ja väännöstä. Rallattelu pätkän Keiju veti käsijarru päällä, eli heti näkyi vauhdissa aiempi treeni. Keppejä tehtiin itsenäisesti pari kertaa ja apuohjaaja antoi palkan, keiju ei vielä oikein hoksannut palkka ideaa. Kepit on todella paljon hitaammat jos en näytä kädellä. Haki muutaman kerran oikein hyvin itse sisään joten siinä suhteessa kepit on paremmalla mallilla.

Lento ja Sinko ovat saaneet tyytyä vain metsälenkkiin ja auton perässä istuskeluun. Singon kasvattaja kävi myös meitä moikkaamassa ja Lento sai tutustua aivan ihanaan bc tyttöseen. Hienosti ja rohkeasti meni heti tekemään tuttavuutta.

Lentskarin liitimet on olleet pari päivää paremmat ja ylösnoustessa lähinnä jäykkä, ei ole niinkään ontunut. Torstaina on sitten lääkäri ja kuvaus. Jokohan nyt saamme tietää mikä ipanalla on?

Kyseli Lento tänään Keijulta. Käytiin pieni hihnalenkki yhdessä, ja Keiju suvaitsi lähentyä Lentoa jopa n. 15 cm päähän ystävällisellä ilmeellä. Lento on tosi hauska, kävelee Keijun vieressä ja vilkuilee alta kulmain muttei oikeastaan yhtään ole itse menossa lähelle, fiksu poika! Yhden kerran Keiju hieman kiroili pikkupojalle, kun vähemmän älykkäästi päästettiin Sinko irti ja kummatkin tietenkin alkoi huutamaan sen perään. Keijuhan oli sitä mieltä ettei täällä huuda kukaan muu kuin minä ja kävi huutamaan Lennolle, joka ilmeisesti pelosta pisti takaisin samaa settiä.

Kyllä tämä tästä, malttia vaan niin kyllä niistä vielä kunnon juoksukavereita tulee. Välillä Keiju jo juttelee portin takaa ihan mukavia Lennolle ja haisteleekin. Vielä kun ipana saa vähän kokoa lisää niin sitten päästän ne yhteen, ei tuo pikkukirppu sitten ainakaan saa niin pahaa tuhoa aikaa jos meinaa jotain edes yrittää.  Luultavasti painaa pennun matalaksi ja se on siinä. En oikein osaa lukea Keijun ajatuksia, innostuksen ja iloisen kiihtymisen viestintä on musta bordereilla tai ainakin Keijulla aika rajua ja sen voi jopa sekoittaa myös vähän agressiivisempaankin meininkiin. Joten paras ottaa varman päälle, kun Keiju ei tosiaan pentuja siedä. Ja meneehän tämä elo näinkin, ainakin aikansa.

Joskus kuukausi sitten jo ihmettelin voiko Lento oikeasti nostaa jo jalkaa, mutta kyllä se vaan sitä oli. Sillä nyt jo pidemmän aikaa jalka on noussut tosi komeasti, etenkin kotipihalla melkein joka kerta ja kakara taitaa olla nyt 5 kk.

Purenta näyttää edelleenkin mielenkiintoiselta ja en tiedä asettuuko se tuosta. On ollut muuttumaton jonkin aikaa, eli yläpurentaa pukkaa :(  Etuhampaat on vaihtunut ylhäältä ja osa alhaalta, kulmurit on paikallaan. Singolla on ollut yläpurenta näihin aikoihin ja oli suht pahakin hetken, mutta sen purenta kyllä tasoittui ja purennasta tuli moitteeton. Voikohan olla hyvää tuuria nytkin? Noo, luultavasti ei.. kun on mun koira kyseessä ja purenta on olut aika pitkään jo auki.  Millään kun ei tunnu saavan koko pakettia, niin saataisiin edes ne terveet jalat.

Korkeutta on tullut huimasti ja kroppa on edelleen mallia silakka. Luulisin että painaa ainakin 9 kg. On kasvanut musta nätisti ja sopusuhtaisesti. Takaa on aika ahdas, mutta kulmaukset ja muut on ok ja kroppa on tasapainoisesti rakentunut. Liikkumattomuus tietenkin näkyy, mutta jo tällä muutaman viikon pienillä vapaana oloilla on saatu suotuisaa vaikutusta. Kroppa on tiivistynyt huomattavasti, eikä Lento ole enään niin hötkylä ja irtonainen.

Veljekset painii

Kävin tapaamassa muutamaa kasvattiamme. Safiirin lapsukaista reilu 3-vuotiasta Miloa ja sitten Mangon reilun puolentoista vuoden ikäisiä poikia Tihkua ja Kallea. Oli tosi mukava nähdä pitkästä aikaa. Milon ja Tihkun laumaan kuuluu 4 urosta ja yksi narttu ja vierailevana tähtenä oli vielä Kalle. Kyllä täytyy sanoa, että on kyllä hieno lauma kun hyväksyvät "vieraan" uroksen niin pihalle kuin sisällekkin. Pojilla näytti olevan aika hauskaa :)

Mun, ei kun mun... Kumpi voittaa Kalle vai Tihku

Milo palloilee ;)

Kotisivut kyllä täytyisi oikeasti piakkoin saada ajantasalle, saataisiin Mangon lapsukaisetkin sinne lisättyä. Jussi on kyllä jo vuosi sitten tehnyt uuden ulkoasun, mutta muutoin ne vielä lepäävät työn alla. Hitsit, kun en itse osaa. Ne olisi meinaan jo sitten tehty ;)

Erkku osioita: Erkku 3-v on kova tavaamaan sanoja. Yrittää opettaa Lentoa vissiin puhumaan kun tavuttelee sanoja o-vi, mat-to, ruo-ka jne. Kertoi mulle, että Lento on vielä niin pieni ettei se ymmärrä joten hän opettaa sitä. Toistaa aina monta kertaa saman sanan ja Lento on aina yhtä innokkas kuuntelemaan. On noista kahdesta kyllä iloa toisilleen, vaikka välillä saavat minut hulluuden partaalle ;) Toivon, että Erkun saalistaminen jäisi Lennolta pian pois. Erkku kun juoksee, niin kaveri on usein kiinni vaatteissa ja se ei ole mukavaa. Etenkin silloin kun Lento on täynnä energiaa niin Erkku joutuu kokemaan välillä vähän kovia, mutta tulee sitä kyllä muilutusta vähän Lennollekkin välillä. Kumpikaan ei ole yleensäkään moksiskaan.

Olen mietinyt jos ottaisi aina päiväksi naksun ja nameja taskuun, ja naksuttelisi Lentoa rauhallisesta käytöksestä Erkkua kohtaa. Ainoa, mutta on se että Erkkua kiinnostaa tietenkin naksu myös. Alkaiskohan naksuttelemaan sitäkin hyvästä käytöksestä ja karkkia palkaksi. Hmm.. toimiskohan ;)

Sinko on ollut tänään jotenkin väsyneen oloinen, pennun seurakaan ei oikein maistunut. Joten herra on saanut makoilla rauhassa portin takana. Ulkona kyllä porhaltaa mielellään ja multa maistuu edelleen. Joten ehkä on ollut vaan sille liikaa toimintaa viime aikoina.

Huuui, miten jännää... Lento 18 vkoa

Tänään oli sitten Lentsikan uimakoulu, ja osasihan se uida. Ei muuta kuin liivit päälle ja sylissä veteen. Hienosti ipana polski, aluksi ilme oli hieman järkyttynyt mutta lopuksi ui rataa muutaman kerran ihan itse kun kutsuin toisesta päästä. Uiminen näytti tosi hyvälle, ei ollut mitään räpiköintiä eikä pyrkinyt kesken kaiken pois tai ohjaajan syliin tms. Tätä jatketaan ehdottomasti kerran viikkoon jos jalka ei tästä kipeydy.

Nyt sujuu jo rennommalla ilmeellä ;)

Lentoa ei paikka todellakaan pelottanut. Hallissa oli aika kova melu, hälinä ja koiria ympäriinsä ja Lentohan oli ihan liekeissä heti. Tuonne mukaan, jee, kaverit juostaan... Hiukkasen hirvittää kuinka se kiihtyy ihan heti, eikä sekään vielä mitään mutta se alkaa huutamaan ja haukkumaan, siitä en yhtään pidä. Hirmu vaikea oli sitä yhtään rauhoitella, sillä ei se kestä katsoa toisten koirien leikkiä. Ottaa toki namia, mutta sen syötyyään sama meno jatkuu. Olisi ollut mukava jos uimistilanteesta olisi saanut hieman rauhallisemman. Kovasti mietityttää miten pentua tulisi tilanteessa ottaa käpälään, en halua mitää hullua riekkujaa. Sinko on super siitä, että käy kuumana mutta silloin käy ennemminkin hieman jähmeäksi ja keskittyneeksi eikä suinkaan rieku ja vasta kun tehdään niin se sinkoaa...  Sellainen käytös olisi tilauksessa, mutta kuinka se tehdään? Mutta toisaalta onhan Lento ihan pentu, mutta mietityttää jos tuosta jää sille käytösmalli.

Pikkuinen norppa

Pienen muikkuturvan kuivattelua

Hyviä uutisia jalan suhteen, akupunktio näytti taas ihmeensä ja eipä ole pentu käynnin jälkeen ontunut. Mutta vielä ei syytä tuuletteluun, en jaksa uskoa että se Annen vastaanotolle ihan kokonaan jäi. Mutta mukavaa katsoa edes pari päivää ontumatonta pentua. Oispa se aina tuollainen...

Lento punnittiin myös akukäynnillä ja lukemat oli 8.1 kg. Meidän silakkapoikka on pentueensa pienin. Isoimmasta pennusta vissiin reilut pari kiloa jäljessä. Mutta kasvaa hyvin ja tasaisesti. Lennon kohdalla hitaasti kasvamien on enemmän kuin toivottavaa jalkojen suhteen.

Ja päivitystä vielä muutama tunti uinnin jälkeen... Eiköhän se sitten onnu taas! Uiminen oli ehkä sitten jalalle liikaa, vaikkei monta altaan mittaa uinutkaan. Voi vitsit sitä taas soimaa itseään, että olihan äly ja väläys viedä se uimaan. Mutta toisaalta sitä on suositeltu liikuntamuodoksi, jos se soveltuu. No, ei soveltunut ei ainakaan tässä vaiheessa. Tyhmä minä, tyhmä, tyhmä... Oishan se pitänyt älytä, ettei tuolle kintulle mikään liike ole yhtään hyvästä. Kaikesta tuntuu kipeytyvän. Taas ollaan alamäessä :(

En tiedä olenko liian hätäinen aina sitä viemään lekuriin ja muussa kuntoutuksessa. Vissiin kait, mutta haluan olla ajoissa liikenteessä enkä sitten kun mitään ei ole enään tehtävissä. Nyt päätin, että Fysioterapiaa jatketaan ja sitten se kuvaaminen viikolle 11 ja sitten oikeasti jos ei mitään taaskaan löydy niin ummistan silmäni ja odotan vaan. Menee järki, kun kohta lähenee meidän perheen eläinlääkärikuluihin ja hoitoihin jo pennun hinta tälle vuodelle. Ja vuotta mennyt 2 kk näin ei voi jatkua, eihän... Keijulla sitten vuorostaan tiistaina omat hoitonsa, hammaskiven poisto. Kunnallisella puolella se kyllä järjestyy ihan sopuhintaan, arvio oli siellä yli 100 e halvempi. Keiju parka, nyt säästetään mistä voidaan. Tai parka ja parka, oikein asiallista ja hyvää hoitoa ollaan päivystyksessä kunnallisesta saatu. Voi kun saisi lottovoiton. Mutta se kun ei ole kovinkaan mahdollista kun en lottoa, niin luultavasti se on suunnattava piakkoin töihin ja haettava Erkulle hoitopaikkaa. Voi, ei sitäkään varmaan osaa kukaa muu hoitaa ;)

Huomenna sitten pääsen katsomaan kasvattejamme, menen tapaamaaan Miloa, Tihkua ja Kallea. Onpas hauska nähdä miten nuoret pojat on kehittyneet viime näkemästä. Muitakin kasvatteja olisi tosi hauskaa nähdä, kesälle olisi kiva viritellä jotain tapaamista!

Tänään treffattiin Lennon sisaruksista Tiksu, Helga ja Sidney. Olipas mukava nähdä ja vertailla miten pentuset on kehittyneet. Sisaret olivat jo hurjan taitavia, etenkin Helga sisko taitoi jo ällistyttävän paljon paikalla olemisesta seisomiseen ja kaikenlaista muutakin. Lento ei osaa käskystä kuin just ja just istumisen. Lento pääsi ihan hetken kohtaamaan Tiksua hihnassa, olisipas ollut hauska antaa niiden painia kunnolla.

Treenattiin ihan pikkujuttuja, sivulletuloa, kepin kosketusta ja seisomista. Sivulle ei tule kovin hyvin, on vähän vinossa ja liian kaukana. Mutta eipä me juuri olla treenattukkaan kun sairaslomailu on estänyt. Seisominen istumisen kautta näyttää menevän hienosti. Toki ihan käsimerkillä namin perässä, itse käskystä ei taida olla hajuakaan ;) Tänään alkoi ennakoimaan kun tiesi, että seisomista otetaan, perä pompsahti tuon tuosta maasta irti. Ihan tuntui aidolta bortsulta, Sinko on ainakin ennakoinnissa mestari ja lukee musta ihan täysin että mihin hommaan olen valmistautumassa.

Luoksetulon pysäytystä olen muutaman kerran treenannut sisällä, muttei me saada sitä oikein jakeluun meille kummallekkaan. Olen heittänyt namin pois päin ja mun luo palatessa toisen sen yli. Mutta kun ottaa sen ekan namin niin alkaa jäljestämään että löytyiskös niitä lisää maasta ja löntystää nenä maassa haistellen mua kohti. Joten tätä me ei olla hokattu.

Kosketuskeppi oli tänään vähän hakusessa, tuli osumia muuallekkin kuin kepin päähän ja teki aika levottomasti. Mutta eipä ole treenattu sitäkään pitkään aikaan siten että keppi olisi ollut mun kädessä. Muutenkaan en oikein tiedä mitä koko kepakon kanssa alkaisin tekemään. Tai tietäisin hyvinkin, mutta mä en osaa sitä ohjaamista sillä. Lento alkaa enemminkin ehkä saalistamaan liikkuvaa keppiä ja todennäköisesti palkkaan sitä ihan väärin. Keppineuvoja täytyis saada jostain, muuten olisi varmaan ihan loistava kapine jos vaan osaisi käyttää :0)

"Noutoja" tehtiin kotona kun Erkun maitopurkista tippui korkki lattialle. Hienosti ipana tuo ja tipauttaa mun kädelle namin toivossa. Lennosta tämä on tosi kiva leikki. Ja tekee sen tosi rauhallisesti joten tätä me ollaan uskallettu tehdä. Usein vielä piilotan pilttipurkin kannen tms ja se etsii sen ja tuo.

Kaiken treenaamisen ja opiskelun ohessa pikkunen on roikkunut myös auton peräkoukussa. Otin ipanan autosta ja päästin maahan, kaivelin itse peräkontista vielä hanskojani ja ilmeisesti Lento siinä sitten loikkasi mua vasten tai jotain. Alkoi kuulua ihme ähinää ja yllätys, yllätys ipana killui peräkoukussa siinä auton ja nupin välisessä u-mutkassa siten ettei kummatkaan jalat ylttäneet maahan. Siinähän on ihan selvää Sinko ainesta. Pikkasen nauratti.

Mukava päivä ja Lento lapanenkin on väsytetty viimeisen päälle, klo 21-22 iltaralliakaan ei tänään ajettu.  

Yht äkkiä Lento on heittänyt ihan päivässä melkein kaikki etuhampaansa ylhäältä ja alhaalta pois. Onpas hassun näköinen, kieli roikkuu melkein koko ajan ulkona ;)

Lento menee uimakouluun viikon päästä ;) Koirakylpylä Aptuksessa aloittaa pentujen uimakoulu ja sinne me suuntaamme. Jos uiminen onnnistuu niin jatkossa ajattelin sitten, että voisin uittaa aluksi puolen tunnin ajalla molemmat pojat. Sinkoa ei voi kuitenkaan aluksi uittaa kuin vartin kerrallaan, ettei rasitu liikaa. Sinko rakastaa uimista ja Lentokin on jo ainakin ojissa plutaamisessa kunnostautunut.

Tänään kävin Keijun kanssa treenaamassa agilityä. Ihan helppoja vauhtihommeleita ja vähän keppejä. Meni tosi innolla ja kivasti. Lentoa leikitin vähän hallissa ja otin muutaman sivulletulon.

Erkku oli mukana ja flunssastaan huolimatta treenasi taas oman koiransa Masin. Masi on ilmeisen sekarotuinen mäyräkoiranmallinen ja kulkee keltaisilla pyörillä. Kotona sitten puheli isälleen, että oli treenaamassa ja Masi meni hyvin, muttei halunnut kiivetä. Yritti sitä keinulle, mutta Masi parka tippui aina. Kertoi myös että Masi oli tosi innoissaan pallosta, muttei saanut sitä suuhunsa eikä Masi vielä osaa haukkua treenatessa. Ehkä se vielä oppii sillä osaahan Masi jo tosi taitavasti renkaan, Erkku huutaa prengas ja sinkoaa Masin siitä läpi. Välillä Masia juotetaan nakkivedellä ja käytetään lepäämässä häkissä ja sillä aikaa ohjaaja syö eväitä.

Oltiin Ruotsin risteilyllä, Erkulla oli super kivaa ja se olikin matkan tarkoitus. Parhaiten neiti viihtyi tansseissa, ihan fiiliksissä tanssi orkesterin soittaessa :) No, onneksi myös pallomeri ja muut lasten aktiviteetit kiinnosti myös.

Lento oli hoidossa Ellalla ja sillä oli kanssa ollut super kivaa. Oli päässyt Pipsa-siskon kanssa pienessä tilassa myös vähän painimaan. Pienessä tilassa siksi, ettei leikit mene juoksemiseksi. Hyvin oli jalka kestänyt, ei ollut ontunut. Tässä kotonakin bongattu vasta yksi muutaman askelen ontuminen levon jälkeen.

Sinko ja Keiju olivat myös olleet tyytyväisiä hoitoonsa, saavat aina huomattavasti parempaa palvelua hoidossa kuin kotona ;)

Pipsan lentoon lähtöä muutaman viikon takaa

Lennon maitohampaan irtoaminen onkin ilmeisesti sen katkeaminen. Pitänee kysellä tarviiko sille tehdä jotain vai lähteekö itsestään pois. Ois hyvä kun saisi sen sitten samalla käynnillä jos jalkoja kuvataan niin vedettyä pois.

Haettiin Kepa tänään kotiin ja illalla suuntasin sen kanssa treeneihin. Tehtiin ratatreeniä, ja Keiju meni ihan ok. Parisen kuukautta on ollut sen kanssa enemmän ja vähemmän taukoa joten ajattelin mahtaako punkero jaksaa vielä vääntää itsensä esteiden ylitse. Ihan samalta se tuntui, ehkä oli vähän jähmeyttä ja itsestä ainakin huomaa että tarvitsisin treeniä. Ja kummallekkin olisi paikallaan kunnon kuntokuuri, taidetaan olla yhtä löysiä molemmat ;) Pitäisi vissiin elvytellä sitä kesäsitä juoksuharrastusta ihan tosissaan.

Kepeille meni hyvin sisään, aika lujassa vauhissa ja tiplasi sitten koska mä ryysin sinne perään liian äkkiä. Kepeillä on tosi herkkä ja autan sitä vielä kädellä, koska on selkeästi nopeampi niin. Toisella kertaa ihan ok suoritus, kun muistin pitää maltin itsellä mukana. Muuten oikeastaan ihan tyypillistä kepsukkaa, kääntyy ja tekee just niinkuin vaaditaan ja löysäilee jos annetaan. Sen kanssa ei yleensä treeneissä ole mitään ihmeellisyyksiä, tietenkin oma ajoitus ja muut ovat välillä hukassa ja koira tekee sitten sen mukaan. Mutta muuten on kyllä aina niin tasainen ja kuuliainen suorittaja. Kepit pitäisi ottaa oikein tosissaan työn alle. Pitäisi varmaan katsella sille jotkut kisatkin.

Lento lapanen oli kanssa treeneissä mukana ja huusi tapansa mukaan boxissa, ei hyvä! Reippaasti taas suhtautui kaikkeen meteliin ja muihin koiriin. Muutoinkin sillä on ollut super mukava päivä, jalka on ollut aika ok ja päästin sen hetkeksi juoksemaan irti. Voi, että sitä riemua, keskityin vaan katselemaan ja nauttimaan siitä hetkestä että näin sen juoksevan.

Lento on ihan hassuna Piltti purkin kansiin, varastelee niitä Erkun leikeistä. Tänään sitten mulla sattui olemaan namia taskussa ja palkkasin sen kannen tuonnista. Niinpä sitten taisi tehdä ainakin toistakymmentä kannen noutoa, tuo oiken käteen asti. Sille se oli selvästi tosi hauska leikki. Erkun kanssa myös leikkivät piiloa sisällä. Eerin ottaa namin ja menee piiloon ja Lento etsii, tosin tehtävä ei ole kovin vaikea sillä Erkku huutaa Lentoa piilosta. Hauskaa tekemistä kuitenkin molemmille.

Huomenna sitten lääkäriin Lennon kanssa.

Muutama päivä sitten Lennolta lähti ensimmäinen hammas. Purenta on edelleen auki ja pysynyt ihan samanlaisena. Korvat on vähän hassut nyt, oikea etenkin lupattaa enemmän. Uskoisin kyllä, että luomunakin tulee suht ok korvat, mutta jos täydelliset haluaisi niin ehkä olisi nartsa paikallaan?

Lento ontuu nyt oikeaa etujalkaa ja menemme tiistaina tutkimuksiin Pieneläinklinikalle. Vasen etujalka oli se mitä metsässä aikoinaan ulvahti ja mitä tutkittiin jokin aika sitten.

Muuten ei ihmeempiä, vähän ollaan jotain pieniä juttuja treenattu. On kyllä niin ankeat ilmat ja pihakin ihan jäässä joten ei siellä ihmeempiä pysty edes tekemään. Hieman olen kateellinen siskolleni Minnalle, ne kun lomailee Itävallassa upeassa auringonpaisteessa ja lunta riittää. Voin kuvitella, että on mukavaa!

Kongin syöjät

Eerin leikkii aina välillä koiria, milloin on Sinko, milloin Keiju tai Lento. Iltaisin sille on annettu kalkkitabletti ja on jo pidemman aikaa sanonut, että sille pitää sanoa istu koira ja antaa tabletti. No, näin on toimittu ;) Tänään sitten neiti tempaisi... Lennolla on lehdet meidät kylppärissä ja olin Erkkua viemässä kylpyyn, enkä ollut vielä ehtinyt ottaa lehtiä pois. Niinpä neiti sitten kävi pissalla sanomalehdillä ja iloissansa mulle esitteli kuinka taitava koira hän on. Onneksi ei ole kesä, pissaislisi varmaan pitkin pihaamme ja odottaisi nakkia palkaksi. Toivotaan, että esiintyy jatkossakin vielä enimmän osaa päivästä lapsena, koiria on ihan tarpeeksi nyt.

Kävin Keijun kanssa metsälenkillä, ja olihan intoa mennä vaikka oli yksin. Oli tosi ihanaa lenkkeillä kunnolla pitkästä aikaa.

Illalla Lennon kanssa naksuilua. Aloin kokeilemaan liikkuvan kepin seuraamista. Huomasin, että taidan olla vähän surkea siinä ja en ehkä ihan tajua ideaa oikein. Seuraa kyllä keppiä, mutta on aikamoisilla kiekoilla ei oikein tiedä mitä sille kepille nyt pitäisi tehdä. Olen naksuttanut nyt kun seuraa kepin liikettä, mutta pitäisköhän siinäkin sitten odottaa että nenä osuu kepin päähän? Hitsit kun ei ole ketään keltä kysyä neuvoa.

Käytiin tänään päivällä Järvenpään keskustassa ihmettelemässä ja muutamia asioita hoitamassa. Ei mitään arastelua taaskaan, autosta tuli reippaasti ulos ja sitten mentiin. Hieno ja reipas poika.

Kauhea varas on tuosta ipanasta kasvanut, ahneus vie sen hurjempiinkin suorituksiin. On oppinut, että saa keittiön pöydältä Erkun maitolasin ja mahdollisesti syömättä jääneet eväkset alas. Hyppii niin kauan, että saa napattua kankaisesta tabletista kiinni ja sitä myöten tulee alas kaikki ihanat syötävät. Ja se vetää ne kitaansa hetkessä eikä irrota saalistaan sitten millään. Erkku suuttui tänään kun Lento söi sen ruoat ja sadatteli kauheasti hokemalla voihan manteli ja kertoi kuinka vihainen nyt on ;) Lento pääsee nyt myöskin hyppäämään sohvalle ja sitten kiljuu siellä, että tulkaa nostamaan mut alas täältä.

Singon jalat on olleet yllättävän hyvät, en olisi uskonut että vielä liukastumisesta näin hyvin toipuisi. On se vaan ihmeellinen ja sitkeä otus. Sinko pääsi tänään yksin pienelle lenkille, oli super hauskaa ja nappaili mun lumipaakkuja jotka irtoilivat mun kengistä kun kävelin ;)

Keijua on kyllä jo aikamoinen ikävä, olisi kiva saada se jo kotiin. On jo liian mukavaa nukkua, kun sänkyä ei täytä tönimisestä ja tuuppimisesta piittamaton borderi. Oikeasti on ärsyttävää kun se hiipii yöllä sänkyymme nukkumaan, mutta nyt sitä jo kummasti kaipaa. Täytyy yrittää jos huomenna ehtisi sen lenkittämään. Ens viikolla päästään lihapullan kanssa sitten taas agiliitämään, juoksusta rupeaa sitten olemaan jo riittävästi aikaa.

Käytiin Citymarketin pihalla ja lähistöllä pienellä kävelyllä, aluksi otin Singon mukaan jotta saa siitä tarvittaessa mallia ja rohkeutta. Ei mitään hämminkiä vaikka ei moista liikennettä ole koskaan nähnyt tämä takapihan kasvatti ;) Yksinkin meni tosi reippaasti, kerran säikähti kun joku pommi auto paukutteli menemään. Siitäkään ei kehitellyt mitään sen kummempaa kun taakse loikkauksen. Kiva reissu ja varmasti tarpeellinen.

Noin viikon ajan on nostanut enemmän ja vähemmän jo jalkaa kun käy pissillä, melkoista äijä-energiaa vissiin tiedossa kun alle nelikuisena nostaa jalkaa ;) Oiskohan sittenkin vielä ihan tahatonta, mutta ällistyttävän usein omalla pihalla jalka nousee.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tänään Erkku kohta 3 vee on sivistänyt koiria kertomalla Runebergista :) Neitiä kiinnosti kenen synttärit on kun liputetaan ja niinpä kerroin tästä kyseisestä miehestä minkä kykenin muistamaan. Kolmevuotiaan uteliaisuuden halu oli kuitenkin suurempi kuin mun tiedot, joten jouduimme sitten netistä katselemaan Runebergin kuvaa, lasten nimiä, kotia ja luetiin runoja jne. Auliisti Erkku sitten jakoi oppimansa ja kertoi lepääville koirille "Ruunerista". Oli hymyssä pitelemistä kun Singolle kertoi, että Ruuneri oli ollut kauan, kauan sitten olemassa. Sitten kysyi Singolta moneen otteeseen, että oletko sinä nähnyt Ruuneria? Aikakäsitys on todella hankala homma tuon ikäiselle, ja ei millään ymmärrä ettei "vanha" Sinko koira ole kyseistä hemmoa nähnyt. "Ymmärsi" kyllä, että Ruuneri on kuollut ja kertoi koirille, että se on runoilijoiden taivaassa ja niinkuin Kipikin on koirien taivaassa. Kipin kuvia on katsellut ja ollaan yritetty selittää, että Kipi (edesmennyt Singon isä) on kuollut aikaa sitten ja monesti kyselee, että voisiko se kuitenkin tulla sieltä meillä käymään. Tois vielä Ruunerin tullessaan, niin ois meillä ihmettelemistä ;)

Ihan samanlailla mennään, Lennon ontuminen ei ole muuttunut yhtään miksikään kipulääkityksestäkään huolimatta. Väillä pahempi ja välillä hetken parempi. Täyslepoa takana kohta 2 vkoa ja tilanne ei ole yhtään edennyt mikä on musta aika omituista!! Hetkittäisiä parempia päiviä on mahtunut joukkoon ja sitten yht äkkiä muutamasta juoksuaskelesta tai ilman edes näkyvää syytä alkaa ontumaan taas ihan kunnolla. Eilen alkoi ontumaan taas tosi pahasti, tänään illalla taas jo parempi. Vaikka tänään on olen sitä ihan vähän kävelyttänyt. Käytiin minilenkillä meinaan Keijua moikkaamassa, että se älyää että tuo ällöttävä ipana on tullut jäädäkseen ;) Aika hapan oli vielä Keiju ilme, kävi kyllä nuuhkimassa pentua mun sylistä. Trimmasin samalla Kepaa nopsasti, kylläpä on pullukka neiti. Ja mitään ylimäräistähän se ei saa syödäkseen, joo ei varmaan. Ainakin vielä reilu viikko hoidossa olemista olisi Keijulla, sitten voisi varmaan juoksun puolesta ottaa kotiin.

Lennon sapuska vaihdettu suosituksen myötä Eaglen isojen pentujen ruokaan, aiemminkin kyllä syönyt samaa merkkiä. Ei kyllä sisällöltään kauheasti poikkea aiemmasta safkasta, mutta glukosamiinia siinä nyt ainakin on. Sinko ja Keiju ovat syöneet Eaglen Holistic kalaruokaa jo vuosia, on ainakin niille ollut hyvä sapuska.

Kongit on kovassa käytössä. Singollekkin löytyi niistä mieluisaa puuhaa, ihmettelen etten ole aiemmin sille älynnyt noita täytellä. Lento saa päivittäin kaivella melkein kaikki sapuskansa kongeista, menee energiaa ja aikaa kuluu. Kosketuskeppeilyä ollaan tehty ainoana koulutusjuttuna, tänään laiton kepin jalustaan ja nopsasti hoksasi senkin. Koskeminen onnistuu varmasti oli keppi missä tahansa, ulkosalla ja eritilanteissa ei olla kyllä treenattu. Kohtapuolin ajattelin ottaa työn alle jonkin tempun, jos osaan ;) Sitten ehkä nähdään onko musta keppeilijäksi.

Huomenna tavataan Lennon sisaruksia, mukava päivä siis tiedossa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Vierailin sivustolla, joka käsittelee Euroopan teurashevosia. En ole aiheesta tulleita dokumentteja pystynyt katsomaan. Sivustolta löytyy adressi, jonka toivottavasti moni allekirjoittaa.

On sitä välillä ihan vähän  pakosta irroiteltukin,

juoksen

loikkaan

ja enimmäkseen nuuskuttelen ja syön kaikea sopimatonta pihalta...

On ollut jännä huomata mitä edemmäs sairaslomailu on mennyt sen rauhallisemmaksi pentu on käynyt. On kuitenkin päällepäin vähemmän kipeä kuin alkuviikosta, jolloin veti täysi häkä päällä.

Kuvagalleria löytyy täältä http://www.reprintskennel.net/lento/ 

Hiljaiseloa vietellään tai ainakin yritetään. Lennon jalka tänään jo hieman parempi, levon jälkeen ontuu eniten Tänään liikuttiin pari pientä hihnakävelyä ja vähän on rallaillut myös itsekeen.. Kävin tänään hieronnassa ja hierojani on myös eläinfysioterapeutti ja homeopaatti. Joten sain samalla vinkkejä Lennon hoitoon ja sille laitetiin muutamia homeopaattisia droppeja. Sinkoa olen hieronut itse tässä kotosalla joten tällä kertaa se ei päässyt mukaan. On muuten äärimmäisen kätevää kun voi hoidattaa itsensä ja koiran samalla reissulla. Ei mun muuten itse varmaan tulisikaan niin säännöllisesti käytyä. Koirat kyllä muistan hoidattaa.

Vaihdoin sivupohjaa, pohjan löysin täältä http://viippera.vuodatus.net/

No on tullut todettua, että iisisti ottaminen ei ole pennun kanssa kovinkaan helppoa! Tuntuu, että tuossa on virtaa enemmän kuin koskaan ennen.

Ihanaa kun on edes vähän lunta, heti piti kiiruhtaa kameran kanssa ulos räpsimään muutama kuva. On jäänyt näiden onnettomien ilmojen takia kovin vähälle pennun kuvaaminen.

                    Lento hieman reilut 12 vkoa

                Singon käskystä osaan lekotella tälleen oiken hyvin ;)

Loput räpsäykset odottaa galleriaan laittamista. En voi kyllä uskoa, että onnistuin ilmeisesti lisäämään kuvat tänne. Onko tämä todella näin helppoa, että tyhmempikin näköjään onnistuu.

Lento kävi tänään saamassa ekan rokotuksen. Hiukkasen sitä aluksi jännitti kun odotustilassa isompi koira nosti metelin, mutta meni kyllä uskomattoman pelottomasti kun sai muutaman namin suuhunsa. Koko ajan tulen vakuuttuneemmaksi, että on mukavan avoin suhtatumisessaan ihmisiin ja toisiin koiriin.

Jalkaa myös tutkittiin ja nivelistä ei reagoinut, vasemman etujalan lavasta löytyi kipupaikka joka sai pennun kiljumaan. Diagnoosina siis lihaksen revähdys. Nyt vaan iisimpää menoa, mutta "lenkkeillä" saa koska riekkuu siten kuitenkin vähemmän. Pentua on melko mahdotonta pitää täysin levossa kuitenkaan. Toivotaan, että paranee pian. Olemme himmailleet tänään niin vähäisellä menolla kuin mahdollista, lelut on laitettu pois ja ulkoilut minimiin. Illalla ajattelin väsyttää sen tehokoulutuksella, lienee vähemmän vaarallista kun rallaaminen ympäri asuntoa ;)

Painoa oli n. 5,6 kg, purenta vielä avoin muttei lääkärin mielestä mitenkään huolestuttava. Rautahampaat kuulema vielä korjaisivat tälläisen tilanteen normaaliksi. Eletään toivossa jalkojen ja hampaiden suhteen.

Luolakoira Lento on ottanut Erkun vaunun alusen omaksi puuhanurkakseen, tänään löysin sieltä ahtaasta tilasta leluja, pipon, ruokakupin ja yhtä isompaa sellaista ämpärin kokoista rottinkikoria se yritti kovasti sovitella pesäkoloonsa. Ei mahtunut ja ihmettelin miten pentu ylipäätään on saanut koko korin liikeelle. Ihme jemmari :)

Lento pääsi tänään treenailemaan Helmisen Hannan opastuksella. Tehtiin sivulle- ja luoksetuloja, istumista sekä seisomista. Lento meni tosi hienosti, vaikkei vielä ymmärrä tekevänsä hommia ;) Istuminen on ainoa liike johon olen liittänyt käskyä mukaan. Nyt aletaan sitä ottamaan sivulletuloonkin. Leikkiminen leluilla ei sujunut, koska haistoi nakin hajun ja niitähän oli sitten saatava. Onneksi leikkiminen maistuu muuten, joten eiköhän se vielä joskus nakin hajunkin häiritsemänä kykene leikkimään ;) Saatiin reppukaupalla uusia vinkkejä ja virkistystä vanhoihin kikkoihin, aivan mielettömät kiitokset Hannalle!

Hemmo velipoika oli myös treenailemassa ja pojat pääsivät sen jälkeen hieman juoksemaan. Taas kohtaaminen sujui rauhallisesti ilman pullisteluita. Hauskaa oli siihen asti kunnes Lento alkoi ontua.

Sinko on onneksi ontumaton, eilen pienensin kortisonin annostusta puolella. Saa nyt 5 mg joka päivä. Alkuviikosta jätän Rimadylin pois, jos tilanne näyttää yhtä vakaalta. Sitten jatkan pari-kolme viikkoa tuolla kortisonimäärällä ja yritän päästä taas pudottamaan puolella, eli alimpaan annostukseen (2,5 mg) millä on ollut oireeton. Huoh, Keiju sentään on terve ja voimissaan.

Käytiin tänään päivällä tallilla ja Lento veteli napaansa, multaa, hiekkaa, nurmea, turvetta ja hevosen lantaa minkä ehti. Yökötys, lopulta pentu oli ihan pullistunut mutta lisää piti vaan saada... Muutoinkin esim. kotipihasta vetelee Singon kanssa kimpassa nurmea ja multaa aivan intona. Singolla kortisonilääkitys tekee näläntunnetta ja syös siksi kaikenlaista. Tulisi pakkasta ja lunta, alkaa nämä rapakelit ihan tosissaan kohta riittämään!

Kotona sitten Lento oksensi kerran, mutta ehti sitten nekin vetää napaansa uudelleen ennekuin ehdin sen luokse. Ihan pikkasen ahne. No onneksi peräpää tuntuu toimivan ja sieltä onkin sitten lykätty tavaraa tiuhaan tahtiin pihalle. Hevosiin suhtautui hyvin, olisi mennyt haistelemaankin jos olisin päästänyt. Varasin maanantaiksi ekan rokotuksen, Tänään tuli huimat 12 vkoa mittariin.

Yksinoloa harjoiteltiin tänään reilu tunti, kotiin tullessa kurkkasin ikkunasta nukkuvaa pentua, loistavaa! Aivan taatusti kyllä huutaisi jos ottaisin Singon mukaan ja jäisi ihan yksin, mutta hyvä edes näin.

Keijun juoksu alkoi ja se saa jatkaa lepokotilomailuaan äitini luona.

Lento liiteli eilen illalla sellaisella menolla, että päätin suunnata vauhtia johonkin älykkäämpään toimintaan. Niinpä alettiin ladata askartelemaani kosketuskeppiä, eli naksuttelin huomiosta keppiin ja nopeasti sain haluamiani nenällä kosketuksia kepin päähän. Tänään jatkettiin treeniä ja meni vielä paremmin.

Sinko käy kuumana kun naksuttelen Lennolle, se on aina rakastanut temppuilla ja oppimista naksun kanssa. Sen piipitys hieman häiritsee omaa keskittymistäni. Mun täytyis varmaan alkaa ottamaan sille työn alle jotain rauhallista naksuttelua. Hitsi kun vaan tekee niin vauhdilla, että pelkään että loukkaa itsensä kun kroppa ei enään pelitä niinkuin se olettaa sen tekevän. Singon jalka on paljon parempi, vielä on tosin Rimadyl lääkitys päällä.

Sinko on hauska pennun kanssa, se komentaa sitä sellaisista asioista mitkä meillä ei ole sallittua tai asioista jotka sen mielestä ei ole sallittua. Kuten jos Lento roikkuu mun lahkeessa tulee "käytöspoliisi" paikalle ja ojentaa pentua, myös kun ruokailemme ja Lento erehtyy nousemaan tuolia vasten niin se blokkaa sen alas. Tätä samaa tekee myös Keijulle, huomattavasti nätimmin vaan. En tiedä kuinka järkevää mun on antaa sen tuota tehdä, tuleeko siitä sitten joskus myöhemmin uroksille kiistaa? Tosin sehän varmasti aika pitkälti riippuu Lennon tulevasta luonteesta, alistuuko se sitten. Nyt tekee niinkuin Sinko käskee ihan pienimilläkin vihjeillä.

Tänään ipana yritti imutella Sinkoa mahasta. Kuivasin Sinkoa ulkoilun jälkeen ja Lento hyökkäsi vatsan alusta tutkimaan ja haki nisiä, siltä se musta ainakin näytti.  Luolakoiran vikaa siinä näyttää aina vaan olevan, on koko ajan tunkemassa itseänsä milloin mihinkin ahtaaseen paikkaan. Pesukoneen takana on ollut jumissa jo useasti ja tänään on alkanut tunkea itseänsä sohvan taakse, samoin menee Erkun vaunujen alle.

Tänään tapasimme taas Ellan sekä sisarukset Hemmon ja Pipsan. Pennut pääsivät vähän painimaan ja mukavaa niillä taas oli voimiansa mitellessä.

Lennolla on purenta hieman auki, eli yläleuka on pidempi. Toivottavasti korjaantuu, ei näytä ainakaan vielä huolestuttavan pahalta.

Singon jalka on vähän parempi, joten Rimadyl on varmaan hieman auttanut. Muutoin ei ole itse kipeän oloinen, ei nuole jalkoja tms.

Lennon sisarukset Pipsa ja Hemmo tulivat käymään ja pentuset pääsivät painimaan metsään. Huolimatta sateisesta kelistä meno maistui ja pennuilla näytti olevan huisin mukavaa.

Loppupäivä onkin mennyt akkuja lataillessa, onpa meillä ollut tosi väsynyt poika. Harmikseni Lento satutti hieman jalkaansa painiessaan ja ontui hieman kotona. Minä olin jo tietenkin kauhuissani, että nytkö se taas alkaa. Ei voi olla näin huonoa tuuria. Lepäilyn jälkeen jalka näyttää onneksi olevan taas ok. Huomenna taidetaan vielä ottaa iisimpi päivä ja jättää metsäkävely väliin. Yritetään vaikka sitten puuhailla jotain koulutushommeleita sen sijaan.

Yksinoloa harjoiteltiin tänään ensimmäinen pidempi pätkä. Lento oli vajaan pari tuntia kotosalla Singon kanssa (Sinko portin takana). Ihan hiljaista oli kun tultiin takaisin ja vastaan taapersi unisen oloinen pentu.  

Illalla otettiin pienesti koulutushommeleita. Istumista ja seisomista. Osaa kotosalla jo istua käskystä, jee :) Seisomista otin viemällä namia etutassujen väliin ja siinä ei ihan aina hokannut tai sitten loikkasi seisomaan taaksepäin. Olen aina ollut huono opettamaan seisomista, pitäisköhän kokeilla naksulla? Vai menekö hermo odottaessa... Samoin istumisessa tahtoo kääntyä aina mun eteen napottamaan, ihan kun se vaan olisi ainoa paikka missä kuuluu istua. Naksulla kyllä oma-aloitteisesti tarjosi just aina sitä samaa paikkaa istumiseen ja siitähän tuli palkittua. Hitsi joko mä nyt sen pilasin ;)

Ipanan luonne alkaa tulla tutummaksi ja se vaikuttaa todella avoimelta ja hyvin koirankieltä puhuvalta, kontaktinhaluiselta pennulta. Alistuu mielellään tosille koirille ja Hemmo ja Pipsakin sai sitä vähän pyöritellä. Ystävällisesti meni heti heidän luokse ilman pörinöitä tai muita. Olin oikein tyytyväinen näkemääni ;) Ei ole muutoinkaan kovinkaan dramaattinen niinkuin joillakin pennuilla on tapana, kun Singolta tulee kylmää kyytiä niin ottaa vastaan mitä annetaan, olematta kuitenkaan uhmakkaan tai pelokkaan oloinen. Hetken ihmettelee, että jaahas että näin siinä sitten kävi.

Meitä pureskelee todella vähän, liekö vasta alkamassa. Muutoinkin on kiltin oloinen kaveri ei pullikoi juuri vastaan vaikka olisi aika kovassakin vireessä ja alan sitä rauhoittelemaan. Kiltteys sopii mulle hyvin, sillä en halua kovin kovaa tai dominoivaa koiraa. Lento rakastaa syliä ja käsittelyä yleensä, on todella luottavainen tehtiin mitä vaan. Eerinin rajujakaan leikkejä ei sinänsä pelkää, perääntyy välillä jonkinverran mutta menee välittömästi katsomaan. Leikkii mielellään kaikilla leluilla, kolisevampia leluja pitäisi ottaa nyt varmaan enemmän käyttöön. Lisäksi on todella ahne ja ulkönäöltään mielettömän söpö :)

Keijun juoksu ei vaan tunnu millään alkavan, joten pääsen sen kanssa vielä huomenna agilitytreeneihin. Taidan ottaa sen huomenna taas kotiin siedättymään pentuun aidan takaa. On kyllä nauttinut hermolomastaan suunnattomasti myöskin näköjään syömällä hyvin. On jo meinaan pulskistunut, vaikkei sille kuulema mitään ylimääräistä anneta. Ei varmaan...;) Keiju lihoo superhelposti ja tietysti pienessä koirassa kaikki näkyykin. Uhkasin että jokaisen ylimääräistä kinkunsiivua vasten tulee kiertää kortteli ympäri.

Pientä hihnakävelyä sekä metsäretki päivällä. Illalla kävimme tallilla pistäytymässä ja Lento tapasi nuoren Manne aussien sekä Laku sheltin. Manne oli aluksi hieman pelottava, mutta todettiin kyllä nopeasti vaarattomaksi. Lakua sen sijaan ei arastellut liekö pienemmän koon vuoksi. Reipas poika!

Ruokakuppi sulkeiset ottavat hyvin onnistuakseen, nyt jo melkein heti napottaa istumaan hyppimisen sijaan. Aloin käyttää "toiminnan pysäyttämistä" myös muissa tilanteissa joissa maltti meinaa mennä mm. ovesta ulos menossa ja sisääntullessa. Odotan vaan paikallani niin kauan kunnes hetkeksikin rauhoittuu, ja nopeasti syntyy tulosta. Istuu melkein poikkeuksetta ovista kuljettaessa jne. Kaikkeen ääntelehtimiseen myös yritän puuttua jo nyt, eli vinkumalla ei saavuta yhtään mitään. Lienekö turhaa huolehtimista mutta ei nyt varmaan huonoakaan tee.

Ovikelloa varmaan tullee ikävä kyllä haukkumaan, koska Sinko niin tekee. Ja muutenkin yleensä oven avaus on hyvä kaaos kun Sinko ja Eerin siellä tungeksivat. Hitsti mitenköhän siihen saisi malttia.On huomattavasti vaikeampaa kun Eerinkin sählää siinä eikä taatusti malta olla avaamatta ovea.

Olen kuumeisesti miettinyt, että mitä laittaisin kosketuskepin päähän. En ehtinyt kauppaan etsimään mitään pallonmuotoista sopivaa kapistusta. Joten naksutreenit sen osalta jäänevät ensi viikkoon.

Kohta viikon verran on pentu ollut talossa ja aikalailla se on mennyt ihan tässä omissa ympyröissä. On sen verran vaatinut miettimistä kuitenkin arjen pyöritys kolmen (kahden) koiran ja yhden vajaat 3-v lapsen kanssa. Keiju on ollut paljon hoidossa, koska ei pidä pennusta yhtään ja sillä pitäisi alkaa juoksu ihan kohta.

Eerinin kanssa menee ihan hyvin, tosin saahan siinä olla koko ajan opastamassa miten pennun kanssa ollaan. Olen miettinyt, että joko pennusta kasvaa tässä vilskeessä hyvähermoinen kaveri tai täysin kaistapäinen ääniherkkä viuhuttelija. Vielä näyttää ainakin toistaiseksi ihan lupaavalta ;)

Singon kanssa pennulla menee loistavasti. Sinko on kyllä tosi hyvä malli pennulle kaikella tavalla, kuria ja leikkiä sopivassa suhteessa. Sinko leikittää pentua, mutta vain kohtuuden rajoissa sillä jalat eivät kyllä kovaa pelmuamista kestä. Eristelen Sinkoa portin taakse sitten aina Lennon suurimpien hepulien koittaessa. Aika näyttää oppiiko pentu myös Singon kaikki ei niin mukavat tavat, esim takaovesta ulos rynnimisen. Singolla on ärsyttävä tapa lähteä täysiä ulos, odottaa niin kauan kun saa luvan, mutta sitten mennäänkin täysiä. 

Lento käynyt metsässä melkein joka päivä ja ollaan tepasteltu tässä lähistöllä. Eilen pentulainen pääsi ensimmäistä kertaa keskustaankin, kun haimme Jussia töistä. Reipaaasti Lentsu meni keskustassakin ja kävi liikkeessä tutustumassa. 

Yksinolon opettelu etenee hyvää vauhtia, ja autossa ei enään huudeta kuin ehkä menomatkan alussa. Kotona lipsuin ja päästin sen nyt koko asuntoon vapaaksi kun on hetken yksin ja jätän vanhemmat koirat makkariin portin taakse.Saas nähdä mitä kaikkea kohta onkaan syöty.

Eilen aloitettiin ihan "koulutuskin" ;) Naksulla otettiin istumista ja tänään jatkettiin harjoituksia. Samoin aloitin tänään namista luopumisharjoittelun. Ruokakupille rynnimiseen alkaa huomenna tulla kuria, eikä ipanalle anneta ruokaa ennenkuin se rauhoituu sitä odottamaan. On meinaan ahne kaveri, en ole näin ahnetta pentua nähnyt edes meidän bordereissa. Aikuisena ne onkin sitten olleet ihan omaa luokkaansa.

Pitäisi askarrella kosketuskeppi ja alkaa opettamaan myös sitä. Singolle olen aikoinaan naksutellut ja sen kanssa se ainakin toimi hyvin, kosketuskeppiä en ole käyttänyt ennen.  Kokonaan naksuilijaa minusta tuskin tulee, mutta ajattelin että opettaisin sivulletulon, maahanmenon ja ehkä seuraamista kepin avulla. Olen todella kova antamaan kropalla apuja, joten ehkä näin saan paremmin suullisilla käskyillä tomivan koiran? Singon kanssa tämä oli ongelma, sillä luki kropasta käskyt. Samoin aioin opettaa kosketusalustan jossain vaiheessa, siitä voi olla agilityssä sitten hyötyä.

Olen jo ehtinyt hermoilla, että miten pentua pitää kasvattaa että siitä tulisi Singon ja Keijun kaltainen, eli helposti kuljetettava missä vaan. Viimevuosina on tullut seurattaua vaan borderinpentuja ja kyllä on terrierillä ja paimenella eroa jo pentuna. Ihan erilailla nämä paimenet reagoivat ympäristöön ja ihmettelevät ja ehkä arastelevatkin kuin terrierit. Borderit on vaan otettu matkaan ja ne on katselleet, että ai jaa mitäs ihmeellistä tässä nyt on. Niiden kanssa en ole koskaan miettinyt, että nitä pitäisi sen ihmeemmin totuttaa mihinkään, mutta Lennon kanssa mietin että onkohan se nyt nähnyt tarpeeksi uusia asioita. Kaikea sitä miettiikin, sillä Lentokin on ihan rohkea ja reipas pentu!

On se varmaan itsekkin aloitettava kirjaamaan blogia niin ei mene kotisivujen uutiset ihan omaksi höpinäksi. Saas nähdä kuinka aktiivinen kirjoittelija musta tulee..;)