Daisyn juoksu on alkanut ja toivottavasti keväällä täällä vilistää pentuja, mutta siihen on vielä matkaa =) 

Agilityssä on tullut juostua ja olen aika hyvin olen saanut mahdutettua Lennolle ja Daisylle 2 treeniä viiikkoon. Treenaaminen on ollut silkkaa iloa vaikka en tiedä tuleekos sitä valmista koskaan =) Lento on hirmuisen kiva ohjattava ja se on edistynyt huimasti. On siinä vaiheessa, että tuntuu että jokainen treeni vie sitä eteenpäin ja se on aika huisaa. Hyppykorkeudet on vielä matalia nyt menee 45 cm rimoilla ja pitäisi pikkuhiljaa saada nostettua sitä hyppyharjoituksilla. Mulla on kyllä todella paljon hakemista taas vuosien jälkeen maksin ohjaamisessa sekä bc:n reagoimisessa, joka on vähän erityylistä kun noiden terrien. Onnekseni Lento on liioittelematon, innokas ja hyvävauhtinen olematta kuitenkaan mikään ferrari. Sillä sellainen ei talläisen Opel kuskin käteen edes istuisi. 

Daisystä voisi sanoa, että on se syttynyt lajiin vieä enemmän ja odotan kyllä aivan mielettömästi millainen siitä tulee. Voi sanoa, että ihan pikkuisen harmittaa kun juoksu alkoi juuri nyt kun oltiin päästy loistavaan vauhtiin ja en malttaisi milläään jättää sitä tauolle. 

Luca on saanut jonkun uuden vaihteen silmään, kaksi treeniä on olen ihmetellyt kuinka kovaa se on kulkenut. Nyt alkaisi kohta olemaan karenssit kärsitty ja päästään taas kisaamaankin. 

Lento on myös kunnostautunut vetämään Eeriniä ja sen kavereita suksilla, se on kivaa Lennosta ja lapsista. Sen kanssa olisi kiva kokeilla vetohiihtoa, on vetäminen sen verran verissä. Potkarilenkit taittuu edelleen mukavasti, mutta Daisy kun on mukana niin vauhti pitää pitää maltillisena ja pääsen itsekkin kuntoilemaan samalla. 

Olihan positiivinen päivitys =)

 Niistä on ollut meidän alkutalvi tehty ja kotona on tullut kökittyä eikä kisaamaan ole päästy. Lento on potenut tassu - ja korvatulehdusta, jotka nyt onneksi takanapäin. Taudista jäi kuitenkin hyvät fiilikset sillä siinä selvisi syy punertaviin etujalkoihin, nimittäin hiiva! Hiphurraa, ei täällä ole kipua nuoltu vaan kutinaa. Ihmettelinkin sitä aina että mikään liikunta ei lisää oiretta tms eikä nuoleminen ole pakonomaista. Nyt on karvat jo melkein valkoiset ja hiivapesut ohjelmistossa. 

Lurkki kärsi joulun tienolla kuukauden kilpailukarensiin hammashuollon seurauksena ja nyt taas odotellaan karensiin päättymistä. Luca vietti nimittäin tässä jokin aikaa sitten päivänsä eläinlääkärin vastaanotolla tiputuksessa melkoisen heikossa kunnossa. Luca oli syönyt jotain erittäin epäsopivaa ja oksenteli rajusti. Onneksi papparainen taisteli ja on taas hyvässä kunnossa ja ollaan päästy taas treenaamisen makuunkin. Kisoja katsellaan heti kun saadaan :) Sellaista pientä vastustusta on siis ollut ilmassa, onneksi ei mitään suurempaa. 

Olen treenaillut enemmän ja vähemmän agilityä ja nyt otan ihan oikeasti Lennon projektiksi ja koitan saada siitä jotain valmista, kuinka voin olla näin saamaton vaikka edes vähän treenaan? Onkohan metodeissa joku vikana? Taidan juntata aina samaa ja en pääse yhtään etenemään. Päätin jo, että kesäksi haen Lennolle ja Daisylle ryhmäpaikan jotta saan ehkä vähän apua treenaamiseen. Yksin on välillä vähän hankalaa kun tarvitsisi avustajaa palkkaamisessa, kontakteilla ja etenkin jotain joka potkisi eteenpäin. Mutta ollaan me edes vähän edistytty, olen keksinyt tavan jolla pystyn treenaamaan ilman avustajaa sen kanssa kontakteja, katsotaan kuinka kannatava veto tämä sitten on ;) 

Lucan agilityt kulkee kuin juna, treenaan sen kanssa kerran vkoon joskus harvoin kaksi. Jos pystyn treenaaman säännöllisesti kerran vkossa ja kisailemaan edes joskus niin se on sille hyvä määrä, toimii aina kuitenkin suht samoin. Itse tarvitsisin kyllä enemmän ratatreeniä, olen ollut viime aikoina tosi huono ja räveltänyt treeneissä milloin mitäkin. No, ei se niin vakavaa ole :)

Daisy on syttynyt agiin, se on hauska, vikkelä ja innokas. Osaa vähän hypätä, mennä putkea, aan ja puomin.  Sillekkin pitäisi opettaa kaikenlaista paikallaolosta lähtien, mutta sitäkin aina sujuvasti tulee siirettyä huomiselle. No, jos huomenna ihan oikeesti. Taidan olla toivoton, kateellisena aina luen toisten blogeja kuinka he tekevät sitä ja tätä, itsellä tuntuu että arki pyörii sujuvasti kotihommien ja sen päivitäisen pitkän lenkin merkeissä eikä aikaa aina jää ihan tarpeeksi kaikkeen. Täytyisi vaan tarttua toimeen, niinhän se on! Toivottavasti ens kerralla pä'ivittelen sitä kuinka mun koirat on oppinut jo vaikka ja mitä =) 

 Vihdoin ja viimein sain muutaman vuoden työn alla roikkuneet uudet kotisivut valmiiksi. Miten joku asia voikin olla niin hankalaa saattaa valmiiksi? Sivut löytyvät osoitteesta  http://reprints.weebly.com  ja mielelläni otan palautetta jos jokin ei toimi.

 Olin muutama viikko sitten Minna-siskolla Tanskassa ja tuliaisena kotiin koiria jäänelle Jussille toin Borderterrieri nartun Kali-Kama Music In The Air =) Daisy on siis jo nuori aikuinen ja luonteeltaan aivan huippu hauska. Lennon kanssa jutut meni heti yksiin ja Daisyn puolesta ne menisi Keijunkin kanssa, mutta katsotaan lämpeneekö muori Daisylle joskus. Tällä hetkellä tuntemukset on Keijumaiseen tapaan erittäin lämpimiä, mutta vähän väärään suuntaan. Daisy tulee ihan kenen kanssa vaan juttuun siitä ei ole epäilystä ja lasten kanssa se on super! 

Tottahan se on  sitten pitänyt aloittaa Daisynkin kanssa agility, tällä hetkellä keskitymme tosin leikkimisen opetteluun. Daisy innostuu ja on innkokas, muttei raukka oikein tajua lelulla leikkimisestä. Se saa hyvän fiiliksen kun leikin sen kanssa, mutta ei oikein ota kiinni jne. Lennon kanssa olen treenannut nyt kerran-pari viikossa ja musta tuntuu, että se on edistynyt. Eihän se siis vieläkään oikeastaan mitään erityistä osaa, mutta sen saa kyllä jotain kuvioita jo menemään. 

Lucan kanssa oltiin Porvoossa kisaamassa lauantaina kaksi rataa, molemmilta radoilta nollat, mutta toisella radalla tuli 0.32 sekunttia yli-aikaa, kyllä harmitti! Se toinen rata oli musta meidän parempi ja oishan tuon typistänyt ihan mistä vaan pois, olisin vaan juossut! Mutta kivat radat, toimiva ja innokas koira joten hyvä mieli jäi. 

Sunnuntaina sitten suunnattiin Lucan kanssa voittaja-näyttelyyn ja siellä veteraaniluokassa tuli eri ja toinen sija. On kyllä ollut hyvä ja onnellinen mieli, että 9,5 vuotias koira voi juosta saman viikonloppuna  kolmosluokassa kaksi rataa ja osallistua seuraavana päivänä näyttelyyn. Saa olla todellakin kiitollinen, että Luca on niin hyvässä kunnossa. On se vaan niin hieno koira!

(Keiju)

 Lucan kanssa ollaan nyt kisailtu 6 starttia kolmosissa ja tuloksena 2 nollaa ja 4 hylkyä. Itselleni asetin tavoitteeksi kymmenessä kisassa edes yksi nolla ja oman kisajännityksen saaminen kuriin. Tavoitteeseen on päästy ja olen aivan ihastunut kisaamiseen Lucan kanssa :) Jännittäminenkin on oikeastaan jäänyt ja olen saanut tehtyä yhtä hyl rataa lukematta ihan hyviä ratoja. Viime vkl kisoissa olin flunssaisena ja ekalla radalla olin ihan nuutunut ja hyllytin jo alussa, niin kun aina. Toiselle radalle sain tsemppiä päälle, mutta olin kyllä koko radan vähän riippakivenä koiralle ja loppusuoralla valssailin ihan sen edessä kiitos flunssan ja ehkä vähän typerän ohjaussuunnitelmani. Mutta viis siitä, kivaa on ollut ja ilokseni olen huomannut, että radoilla pärjää vaikka vetää vähän retrommalla tyylillä ilman kikkailuita. Kun on saatu kisaamiset alulle niin jäädän heti tauolle, Luca menee nimittäin vuosittaiseen hammashuoltoon. 

Keiju

Kun olin vihdoin viimein saanut aikaiseksi varata Lucalle hammashoidon niin eiköhän seuraavana pvänä pitänyt mennä Lennon tassua näyttämään. Hassua, tätä ennen ei ole eläinlääkäriä tarvinnut edes ajatella pitkään aikaan ja se on ollut luksusta =) Jätetään niiden ajatteleminen siis jatkossakin pois. Lennolla oli siis ihan märkäinen tulehdus yhdessä varpaanvälissä ja myös hiivaa. Nyt pestään ja lääkitään paikallisesti ja onkin mennyt parempaan muttei kuitenkaan ihan parantunut vielä. Tänään kuitenkin pikkasen treenailtiin agilityä omalla pihalla, ja on se vaan ihan mukavasti oppinut. Viime viikolla harjoiteltiin hyppykorkeutta ja 60 cm tuli vastaan rimakauhu, mutta näin jälkeenpäin mietin ettei vaan se tassunväli vaivannut jo silloin. Saas nähdä kuin hypyn kanssa käy päästään taas enemmän treenailemaan. Nyt toivotaan, että tassu paranee pikaisesti.

Lennon lentelyitä

Kesän aikana päästiin Lucan kanssa muutaman kerran huippukoutsien oppiin leiritysten muodossa ja jotain vinkkiä ja osaamista toivottavasti tarttui matkaan. Koulutuksista innostuneena sitten tempaisin ja hommasin lisenssinkin ja nyt on yhdet kisat kahdella hyylyradalla takana. Pakkovalssin jälkeinen elämä oli kompastus kummallakin radalla muutoin rata sujuikin ilman suurempia virheitä. Kisaamisesta jäi hyvä fiilis, pakko päästä uudelleen! Ihmettelen, että olin aika rauhallinen enkä pahemmin jännittänyt vaikka mulla on 2 vuotta totaalitaukoa kisaamisesta ja eikä viimeisen 5 vuoden sisällekkään mahdu montaa starttia. Lucan kanssa on tosi kiva mennä, luotettava jumpsuttaja :) 

Keijunkin agility heräteltiin henkiin kauden päätavoitetta varten, nimittäin Jaun seuramestaruuksia. Mietin kovasti laitanko Keijun veteraaneihin eli kisaaamisen lopettaneisiin, mutta päätin ottaa sen kanssa lopulta ihan radan aivan omaa ratakokemusta kartuttaakseni. Keijulla on kunto kohdallaan ja esteet hallussa vaikka viimeisen parin vuoden aikana esteillä ei ole montaa pyrähdystä tehty. Niin siinä mielessä se ei ollut epäreilua tempaista sitä radalle. Keiju oli ensimmäinen lähtijä ja rata meni käsijarru päällä niinkuin yleensäkkin kisatilanteessa, mutta nollalla maaliin ja se jäikin minien ainoaksi nollaksi, joten Keijusta tuli jaun minien seuramestari :) Keiju on tainnut voittaa nuo karkelot joka kerta kun on osallistunut, ensin kolmesti oli vuoden tulokas ja nyt tämä. Hih, voisi luulla että olen pitänyt loistavaa koiraa kaapissa. Ja syyhän on ihan se, että Keiju epäsosiaalisena ja toisilla koirilla kuumennettuina on kisapaikalla aika ärsyttävä sekä se, että se ei kykenen relaamaan kisoissa ja päästelemään täysiä vaikka kaikki palat ja fysiikka siihen olisikin.

Luca puolestaan oli vitosllella kolmas, kun ihan itse tipahdin vähän kartalta ja jätin yhden valssin tekemättä. Oli muuten lähellä, ettei olisi tarvinnut startata ollenkaan nimittäin terri jumitti pallosuussa niin tehokkaasti, etten minä ja muut saaneet sitä irti! Lopulta seurakaverilta löytyi maksaa johon pallo sitten suostuttiin vastentahtoisesti vaihtamaan. Tulihan hyvään saumaan, en kuumenna kisoissa lelulla ennen omaa vuoroa. 

Lucalle olen katsellut mutamat kisat ja luulenpa, että täytyy myös hamapidenputsaus operaatio mahduttaa tähän syksyyn niin siitähän sitten taas rapashtaa kisakieltoa 30 pvää, mutta kiva että päästään edes vähän vauhtiin tämän kisamisen kanssa kun ei Lucakaan enään nuorene, nyt jo reilut 9 v mittarissa. Keijulla alkaa ens vuonna sitten Jaun kisoissa juokseminen voitti meinaan vuoden ilmaiset oman seuran kisat. Onhan se toki mentävä vaikka oman kisakokemuksen karttuttamisena vähän kisaamaan jos Keiju vaan menee yhtään hyvällä fiiliksellä. Siitä tulee sitte koira joka on kisannut vain jaun kisoissa :)

Lento tai Endo niinkun Elle taapero sanoo on treenanut vähäsen joka viikko. Mä en ymmärrä, että miten en saa jotenkin sitä yhtään eteenpäin ehkä en itse uskalla alkaa vaatimaan ja tekemään, oisko takaraivossa vaan joku esto, jos se hajoaa? Mutta Lento on pätevä ja kiva kouluttaa, tavoittena voisi olla ykkösluokat ens keväänä ja siihen on paljon tehtävää. Sain kotipihaan viitisen hyppyä ja siinä on ollut kyllä ihan kätsä jotain aina silloin tällöin tehdä.

Elle taaperon ja koirien elo, ei aina käy ihan niinkuin toivoisi. Lucan kanssa menee tosi jees, se on täysin luotettava ja Lento on kanssa ollut yllättävän positiivinen yllätys vaika on tuollainen sähelö. Keiju sen sijaan jatkaa samaa kaavaa kuin Eerinin kanssa aikoinaan, kun vauvat siirtyy kaksi jalkaisiksi niin Keijua alkaa ahdistamaan :( Muutama tokkaisu on tullut ja näitä kahta ei voi pitää yhdessä hetkeäkään valvomatta. Elle rakastaa Keijua ja huutaa aina Eijuu, Eijuu ja menisi sen luo. Luulen, että ei oikein tajua Lucan ja Kejun olevan eri koirat. No, onneksi Keijulle sopii mainiosti olla portin takana makkarissa. Sillähän se kyllä muutoinkin olisi nukkumassa, mutta on se silti kurjaa toivoisi että menisivät kaikki samassa porukassa kun Elle kohtelee koiria vielä aika nätistikin.

 Osallistuttiin Lennon kanssa Ulla Kaukosen hyppytekniikan kurssillle viime viikonloppuna. Lento on jo keväällä aloitellut hieman hyppytekniikkatreenejä Ullan opastuksella ja nyt sain ilokseni huomata kuinka työ alkaa näkyä. Olen halunnut, että Lento oppisi ehdottomasti oikean hyppytekniikan etenkin etupään säästämisen vuoksi. Hyppytekniikka hommat on kehittynyt viime vuosina huimasti ja hymyssaä suin muistelin mitä kaikkea Singolle aikoinaan koitetiin rimanpudotusten ehkäisemiseksi. Silloin homma perustui aivan muuhun kuin hyvään tekniikkaan, pääasia oli että yli päästiin.

Lento pääsi tekemään jo hieman vaikeampia harjotteita ja saamme alkaa nostamaan rimaa pikkuhiljaa kohti maksikorkeutta. Lento myös suoritti 11 esteen harjoituksen ja niin montaa estettä ei ole vielä koskaan menty. Treeneistä jäi hurjan kiva mieli ja Ulla kehui Lennon olevan koira, joka aina yrittää parantaa suoritustaan. Näinhän se onkin, todella yritteliäs tyyppi joka ei ala suhaamaan hulluna edes takaisin kun ei ymmärrä vaan keskittyy vielä enemmän tajutakseen mistä on kyse. Siinä eroaa kyllä tyystin edeltäjistään :) Nyt jatketaan taas uusin hyppytreenikuvioin ja yritetään treenata jotain ohjausjuttuja sivussa, pikkuhiljaa edistytään minkä ehditään.

Lucan kanssa olimme bordereiden erikoisnäyttelyssä ja kaikista odotuksista huolimatta hieman ylikuntoinen veteraani toi ROP-vetin kotiin. Luca oli kehässä ihan liekeissä, se oli ihan varma että kaikki ihmiset olivat tulleet katsomaan häntä. Mieletön itsevarmuus ja into, mua rupesi ihan naurattamaan  =) Tuomari Kimmo Mustonen kirjoitti; Vauhdikas, Erinomainen veteraaniuros, jolla erinomainen olemus. Purenta ok. Erinomainen voimakas saukonpää. Erinomainen ilme, silmät & korvat. Erinomainen kaula. Erinomainen ylälinja. Hyvin kulmautunut edestä, voimakkaasti takaa. Erinomainen ylälinja, hännänkiinnitys & häntä. Pyöristynyt rintakehä joka vaivoin käsin mitattavissa. Paksu nahka. Erinomainen karvanlaatu & sininen väri. Liikkuu kuin nuorukainen. Erinomainen luonne. Esitetään edukseen. 

Oli tosi mukava käydä näyttelyssä ja muistaa taas kuinka mukavaa, ystävällistä ja välittävää borderiporukka on. Viime kerrasta kehässä taisikin olla vierähtää nelisen vuotta, niin kauan että piti lukea näyttelysäännöt netistä ennen lähtöä, hih! Ehkäpä seuraavaan kertaan ei mene niin kauan, sillä onnesta puhkuvaa veteraania oli niin ilo näyttää joten taidanpa laittaa jonkun ilmon vielä menemään. 

Ihana agilityn ulkokausi loistavine treenimahdollisuuksineen on taas täällä ja sitä ollaan hyödynnetty ainakin kahdesti viikossa Lennon ja Lucan kanssa. Lento on aloittanut agilityn alkeisryhmässä ja siellä oleminen tekee sille vallan hyvää. Treeneissä Lento on toiminut loistavasti ja kyllähän tuo tuntuu oppivan kaikenlaista. katsotaan sitten joskus johtaako se mihinkään. Luca on myös treenaillut ja nyt alkuun se menee taas ihan agilitykunnon hakemiseksi, että vanha taas jaksaa painaa :) Intoa ja taitoakin on ihan kivasti. 

Pojat kävi fyssarilla viime viikolla ja Luca oli tosi hyvänä, Lennolla vasen etunen ihan jumissa. Ja sen tiesinkin, satutti lenkillä ja onnahti sitä muutaman kerran. En ole muutoin huomannut, että treenaus olisi saanut sitä jäykäksi tai epäpuhtaaksi. Jalkoja se nuolee edelleen punertavasta väristä päätellen, en juuri koskaan edelleenkään näe näin tapahtuvan. Parin kuukauden päästä taas uusi hoitokerta.

Lento ja Keiju pistäytyivät mätsärissä hakemassa kokemusta. Lento käyttäytyi tosi hienosti, ja sai sinisten toisiksi parhaana koirana upeat palkinnot kotiin tuomisena. Kepa osallistui kanssa ja vaikkei näyttelyhihnaa ole ollut kaulassa 4 vuoteen homma meni vanhasta muistista. Osaltaan voi sanoa, että ikävä kyllä... Keiju arasteli pöydällä. Se liukastui ja melkein tippui märällä pöydällä kerran näyttelyssä ja sen peruja epävarmuus on. Hassua sinänsä, että muualla pöytä on superkiva ja muutenkin rakastaa kiipeillä ja taiteilla esim. sohvan päällä jne. Olin vähän ajatellut viedä sitä vetskukehiin näytille Lucan kanssa, ainankin errariin. Täytyy käydä muutama mätsäri vielä. Keijukin toi sinisenä veteraanina todella upeat ja arvokkaat palkinnot kotiin. 

Koirat avasivat myös uimakauden ja hauskaa riitti...

Lento ja miljoonat pisarat

Onhan ollut kevät ja ei ihan mieleinen sellainen. Helmikuisesta Ellen leikkauksesta on kulunut melkein 3 kuukautta ja siitä ensimmäinenhän meni potilasta hoidellessa ja toinen kuukausi meni sitten flunssan kanssa, olimme Ellen kanssa kuukauden kipeänä muu perhe pääsi vähän vähemmällä ja omalta osaltani tauti vielä huipentui vatsatautiin.

Joten ei olla todellakaan tehty yhtään mitään, Lento alkoi olla jo rasittavuuden puolella kun ei oikein päässyt edes lenkille. No, nyt toivottavasti taudit on selätetty ja aletaan nostamaan omaa ja koirien rapistunutta kuntoa. Ollaankin jo päästy mukavasti lenkkeilemään ja Lento on ollut ihan kaistapää metsälenkeillä. Nyt alkaa jo rauhoittumaan kun on tajunnut, että kyllä tässä joka pvä on taas liikuntaa tarjolla.

Tällä viikolla alkaa agilityn ulkokausi ja jokin aikaa menee varmaan taas kun alkaa pääsemään edes jotenkin siihenkin kiinni Lucan kanssa. Täytyy aloittaa sen kanssa maltilla takana kun on taukoa enemmän ja vähemmän. Se mikä on aika jännää niin Lennosta tulee agilityn alkeisryhmäläinen  On tosi jännä nähdä miten se toimii kun kentällä on muita.

Keiju täytti 9-v huhtikuun lopussa, niin se aika vaan menee. Keijusta ei ikää huomaa, on ollut aina nuori vanha. No onhan tuo harmaantunut, mutta on tosi leikkisä ja metsässä painaa Lennon kanssa ihan tosissaan. Pyörätielenkit sen sijaa sille ei ole oikein koskaan maistuneet . Luca tulee kesällä sitten perässä. Näyttelyitä myös mietin, josko laittaisi erikoisnäyttelyyn molemmat. Onkin 4-5 vuotta siitä kun olen viimeksi kehässä käynyt. Pitäisi mennä johonkin mätsäriin katsomaan miten Keiju käyttäytyy ja viedä vaikka Lentokin samalla. Katsoinkin, että Järvenpäässä olisikin aika monta mätsäriä tulossa.

Ihanaa ja aurinkoista kevättä!

Helmikuun päätähtemme Elle

Helmikuun pari viimeistä viikkoa on mennyt Elle tyttöstä hoidellessa. Ellen leikkaus meni Lastenklinikalla todella loistavasti ja paraneminen on ollut aivan huimaa. Elleltä poistettiin toisesta keuhkosta alin lohko kystisten muutosten vuoksi. 5 päivää Elle "lekotteli" sairaalasängyssä eikä häntä saanut liikuttaa jatkuvan epiduraalipuudutuksen ja keuhkoimulaitteen vuoksi. Pikkupotilas oli aivan hurjan upea ja kun hän vihdoin pääsi juhlaliivistään eli pakkopaidastaan vapaaksi niin urheasti hän heti kävi testailemaan mitkä taidot on vielä hallussa. On ne lapset vaan ihmeellisiä.

Tylsä elämä, ja aina niin toiveikas koira

Koirat on siis olleet aika vähällä, mutta pikku borderithan sopeutuu niin mainiosti ja kyllä tuo isompikin on tyytynyt kohtaloonsa. Nyt kun pakkaset on lauhtuneet niin ollaan voitu lenkkeillä taas normaalisti. Monen viikon tauon jälkeen kävin viikonloppuna treenailemassa agilityä. Lento tippui puomillta, onneksi nousuosuudella ja näytti ettei mitään käynyt? Reippaasti nousi puomille uudelleen, ja ikävä kyllä samalla vauhdilla. Taito ja vauhti ei ihan kohtaa vielä tällä esteellä.

Makoilun mestari

Pikkuhiljaa täältä sairastuvasta taas päästään ihmisten ilmoille. Aurinkoisia kevät päiviä.