Korkattiin Lucan kanssa ulkokausi Janakkalan kisoissa kahdella agiradalla, joista kumpaisellakin tuli nollat. Niinpä sitten tuli siinä samalla se viimeinen SM-kisoihin vaadittava nolla saatua ja kait se olisi sitten ikämiehen kanssa lähdettävä Jyväskylään kesäkuussa. Ihan hauskaa ja onkin viimeinen mahdollisuus osallistua joten onhan se nyt toki käytettävä =) Nollat pompsahtivat suhteellisen helposti nollaprosentti Lucalla kipuaa varmasti lähelle 60%.

Lento ja Daisy ovat treenailleet entiseen malliin ja kun pentuja ei näkynyt niin kesäkaudella keskityn enemmän viemään näitä jos ei nyt nuoria niin agilitynoviiseja ainakin eteenpäin. Lucan kanssa mennään kisa kerrallaan, ja katsotaan kauanko kisaamisen iloa on. Treenejä on tehty Lucan kanssa jo koko talvikauden vaan 1 krt vko ja sillä jatketaan. 

Keiju juhli tässä taannoin 10-v synttäreitään ja on kyllä tosi näpsäkässä kunnossa. Daisyn kanssa ovat lähentyneet hyvin ja ovat lenkkeileet yhdessä irtikin, mikä on ollut jo huisa edistys. Jottei Keiju ihan liian pehmoksi leimaudu niin kävi sitten iskemässä naapurin Daisyn kimppuun, joka kyllä otti tehokkaasti mummun iskun vastaan ja selätti alleen. Hitsi, että harmitti ei ole koskaan päässyt pyöräyttämään ketään.. 

 Lucalle tänään nolla agiradalta ja kolmas sija. Ihan hyvä rata vaikka lähdinkin sille ennakosuunnitelmista poikkeavalla suunnitelmalla jota en ollut rataantutustumisessa kokeillut. Omat jalat hapotti pahemman kerran maneesipohjalla vaikka olikin ihan hyvä juosta. Olin varmaankin verrytellyt aivan liian huonosti. Toinen rata menikin sitten hylylle, lähdin ryysimään puomin kontaktille kun siinä oli aika tiukka työntö ja niin ei olisi pitänyt tehdä, pakka levisi. tehtiin kuitenkin hyvä loppusuora ja Luca oli fiiliksissä =) Yhtä uupuu nyt meidän SM-nollat.

Vihdoinkin tuplanollien kirous Lucan kohdalla on mennyttä, ne on ollut niin lähellä monesti. Radat ei olleet mitään huippuja, olin ihan "jäässä" varsinkin eka radan. Tässä kuitenkin videot jolla näkyy mun kökkimistä http://www.youtube.com/watch?v=-i2Z1iRIRcU&feature=share Ens kisoihin voikin sitten ottaa tavoitteeksi liikkua, liikua ja vielä kerran liikkua! Tuossa ei ole syke paljon noussut kuin kisjännityksestä, kauheaa löysäilyä. Kitille kiitos ylläri kuvaamisesta =) SM-kisoihin osallistumiseen tarvittaisi vielä 2 nollaa. 10 yhteistä starttia on tuonut 6 nollaa, joista yksi pienellä yli-ajalla. Loput neljä onkin sitten hyl-tuloksia. Täytyy katsoa jos tällä muutama kisa parissa kuussa tahdilla nollat sattumalta tupsahtaisivat. 

 Daisy on astutettu Lucalla, ja toivottavasti odotettavissa on energisiä ja hyvän koulutettavuuden omaavia pentuja sopiva määrä. Pentujen syntymä ajoittuu viikon 17 tietämille ja ne ovat siten luovutuksessa kesäkuun puolivälissä. Toivotaan, että päästään hoitamaan kesäpentuja. Eerin 7 v. odottaa malttamattomana ja kyselee, että kait ne pennut on meillä sitten pitkään =) Lisätietoja kotisivuilta 

Vihdoinkin on kaikki "karanteenit" kärsitty ja ilmoitin Lucan agilitykisoihin, jos maaliskuussa ehtisi muutamana viikonloppuna kisailemaan nin se olisi kiva. Menee taas varmaan muutamat ekat startit ihan harakoille, kun on edellisistä starteista liian pitkästi taas. No, mutta ihana päästä kuitenkin kisailemaan. 

Lento on taas kunnostautunut kelkan kanssa, meillä on ihan mahtava lenkkin kylän joella ja sitä on tullut suhattua potkarilla ja en millään malttaisi pois ollakkaan on se niin hurjan kivaa. Agilityä on tullut tehtyä, tälle viikolle jopa kolmet treenit taas suunnitteilla. Lento on ottanut Daisyn juoksut yllättävän iisisti, mutta olen yrittänyt järkätä sille kunnolla liikuntaa ja aktiviteettejä vastapainoksi. Ekan kerran toistakymmentävuotisen narttu-uros historiani aikana olen pitänyt urosta juoksunartun kanssa samankaton alla. Olen postitiivisesti yllättynyt kuinka fiksusti Lento on asian ottanut, mutta onhan se silti eika epäreilua urosta kohtaan ja mielelläni pidän jatkossakin eri osoitteissa. 

Ihania aurinkoisia talvipäiviä!

 Daisyn juoksu on alkanut ja toivottavasti keväällä täällä vilistää pentuja, mutta siihen on vielä matkaa =) 

Agilityssä on tullut juostua ja olen aika hyvin olen saanut mahdutettua Lennolle ja Daisylle 2 treeniä viiikkoon. Treenaaminen on ollut silkkaa iloa vaikka en tiedä tuleekos sitä valmista koskaan =) Lento on hirmuisen kiva ohjattava ja se on edistynyt huimasti. On siinä vaiheessa, että tuntuu että jokainen treeni vie sitä eteenpäin ja se on aika huisaa. Hyppykorkeudet on vielä matalia nyt menee 45 cm rimoilla ja pitäisi pikkuhiljaa saada nostettua sitä hyppyharjoituksilla. Mulla on kyllä todella paljon hakemista taas vuosien jälkeen maksin ohjaamisessa sekä bc:n reagoimisessa, joka on vähän erityylistä kun noiden terrien. Onnekseni Lento on liioittelematon, innokas ja hyvävauhtinen olematta kuitenkaan mikään ferrari. Sillä sellainen ei talläisen Opel kuskin käteen edes istuisi. 

Daisystä voisi sanoa, että on se syttynyt lajiin vieä enemmän ja odotan kyllä aivan mielettömästi millainen siitä tulee. Voi sanoa, että ihan pikkuisen harmittaa kun juoksu alkoi juuri nyt kun oltiin päästy loistavaan vauhtiin ja en malttaisi milläään jättää sitä tauolle. 

Luca on saanut jonkun uuden vaihteen silmään, kaksi treeniä on olen ihmetellyt kuinka kovaa se on kulkenut. Nyt alkaisi kohta olemaan karenssit kärsitty ja päästään taas kisaamaankin. 

Lento on myös kunnostautunut vetämään Eeriniä ja sen kavereita suksilla, se on kivaa Lennosta ja lapsista. Sen kanssa olisi kiva kokeilla vetohiihtoa, on vetäminen sen verran verissä. Potkarilenkit taittuu edelleen mukavasti, mutta Daisy kun on mukana niin vauhti pitää pitää maltillisena ja pääsen itsekkin kuntoilemaan samalla. 

Olihan positiivinen päivitys =)

 Niistä on ollut meidän alkutalvi tehty ja kotona on tullut kökittyä eikä kisaamaan ole päästy. Lento on potenut tassu - ja korvatulehdusta, jotka nyt onneksi takanapäin. Taudista jäi kuitenkin hyvät fiilikset sillä siinä selvisi syy punertaviin etujalkoihin, nimittäin hiiva! Hiphurraa, ei täällä ole kipua nuoltu vaan kutinaa. Ihmettelinkin sitä aina että mikään liikunta ei lisää oiretta tms eikä nuoleminen ole pakonomaista. Nyt on karvat jo melkein valkoiset ja hiivapesut ohjelmistossa. 

Lurkki kärsi joulun tienolla kuukauden kilpailukarensiin hammashuollon seurauksena ja nyt taas odotellaan karensiin päättymistä. Luca vietti nimittäin tässä jokin aikaa sitten päivänsä eläinlääkärin vastaanotolla tiputuksessa melkoisen heikossa kunnossa. Luca oli syönyt jotain erittäin epäsopivaa ja oksenteli rajusti. Onneksi papparainen taisteli ja on taas hyvässä kunnossa ja ollaan päästy taas treenaamisen makuunkin. Kisoja katsellaan heti kun saadaan :) Sellaista pientä vastustusta on siis ollut ilmassa, onneksi ei mitään suurempaa. 

Olen treenaillut enemmän ja vähemmän agilityä ja nyt otan ihan oikeasti Lennon projektiksi ja koitan saada siitä jotain valmista, kuinka voin olla näin saamaton vaikka edes vähän treenaan? Onkohan metodeissa joku vikana? Taidan juntata aina samaa ja en pääse yhtään etenemään. Päätin jo, että kesäksi haen Lennolle ja Daisylle ryhmäpaikan jotta saan ehkä vähän apua treenaamiseen. Yksin on välillä vähän hankalaa kun tarvitsisi avustajaa palkkaamisessa, kontakteilla ja etenkin jotain joka potkisi eteenpäin. Mutta ollaan me edes vähän edistytty, olen keksinyt tavan jolla pystyn treenaamaan ilman avustajaa sen kanssa kontakteja, katsotaan kuinka kannatava veto tämä sitten on ;) 

Lucan agilityt kulkee kuin juna, treenaan sen kanssa kerran vkoon joskus harvoin kaksi. Jos pystyn treenaaman säännöllisesti kerran vkossa ja kisailemaan edes joskus niin se on sille hyvä määrä, toimii aina kuitenkin suht samoin. Itse tarvitsisin kyllä enemmän ratatreeniä, olen ollut viime aikoina tosi huono ja räveltänyt treeneissä milloin mitäkin. No, ei se niin vakavaa ole :)

Daisy on syttynyt agiin, se on hauska, vikkelä ja innokas. Osaa vähän hypätä, mennä putkea, aan ja puomin.  Sillekkin pitäisi opettaa kaikenlaista paikallaolosta lähtien, mutta sitäkin aina sujuvasti tulee siirettyä huomiselle. No, jos huomenna ihan oikeesti. Taidan olla toivoton, kateellisena aina luen toisten blogeja kuinka he tekevät sitä ja tätä, itsellä tuntuu että arki pyörii sujuvasti kotihommien ja sen päivitäisen pitkän lenkin merkeissä eikä aikaa aina jää ihan tarpeeksi kaikkeen. Täytyisi vaan tarttua toimeen, niinhän se on! Toivottavasti ens kerralla pä'ivittelen sitä kuinka mun koirat on oppinut jo vaikka ja mitä =) 

 Vihdoin ja viimein sain muutaman vuoden työn alla roikkuneet uudet kotisivut valmiiksi. Miten joku asia voikin olla niin hankalaa saattaa valmiiksi? Sivut löytyvät osoitteesta  http://reprints.weebly.com  ja mielelläni otan palautetta jos jokin ei toimi.

 Olin muutama viikko sitten Minna-siskolla Tanskassa ja tuliaisena kotiin koiria jäänelle Jussille toin Borderterrieri nartun Kali-Kama Music In The Air =) Daisy on siis jo nuori aikuinen ja luonteeltaan aivan huippu hauska. Lennon kanssa jutut meni heti yksiin ja Daisyn puolesta ne menisi Keijunkin kanssa, mutta katsotaan lämpeneekö muori Daisylle joskus. Tällä hetkellä tuntemukset on Keijumaiseen tapaan erittäin lämpimiä, mutta vähän väärään suuntaan. Daisy tulee ihan kenen kanssa vaan juttuun siitä ei ole epäilystä ja lasten kanssa se on super! 

Tottahan se on  sitten pitänyt aloittaa Daisynkin kanssa agility, tällä hetkellä keskitymme tosin leikkimisen opetteluun. Daisy innostuu ja on innkokas, muttei raukka oikein tajua lelulla leikkimisestä. Se saa hyvän fiiliksen kun leikin sen kanssa, mutta ei oikein ota kiinni jne. Lennon kanssa olen treenannut nyt kerran-pari viikossa ja musta tuntuu, että se on edistynyt. Eihän se siis vieläkään oikeastaan mitään erityistä osaa, mutta sen saa kyllä jotain kuvioita jo menemään. 

Lucan kanssa oltiin Porvoossa kisaamassa lauantaina kaksi rataa, molemmilta radoilta nollat, mutta toisella radalla tuli 0.32 sekunttia yli-aikaa, kyllä harmitti! Se toinen rata oli musta meidän parempi ja oishan tuon typistänyt ihan mistä vaan pois, olisin vaan juossut! Mutta kivat radat, toimiva ja innokas koira joten hyvä mieli jäi. 

Sunnuntaina sitten suunnattiin Lucan kanssa voittaja-näyttelyyn ja siellä veteraaniluokassa tuli eri ja toinen sija. On kyllä ollut hyvä ja onnellinen mieli, että 9,5 vuotias koira voi juosta saman viikonloppuna  kolmosluokassa kaksi rataa ja osallistua seuraavana päivänä näyttelyyn. Saa olla todellakin kiitollinen, että Luca on niin hyvässä kunnossa. On se vaan niin hieno koira!

(Keiju)

 Lucan kanssa ollaan nyt kisailtu 6 starttia kolmosissa ja tuloksena 2 nollaa ja 4 hylkyä. Itselleni asetin tavoitteeksi kymmenessä kisassa edes yksi nolla ja oman kisajännityksen saaminen kuriin. Tavoitteeseen on päästy ja olen aivan ihastunut kisaamiseen Lucan kanssa :) Jännittäminenkin on oikeastaan jäänyt ja olen saanut tehtyä yhtä hyl rataa lukematta ihan hyviä ratoja. Viime vkl kisoissa olin flunssaisena ja ekalla radalla olin ihan nuutunut ja hyllytin jo alussa, niin kun aina. Toiselle radalle sain tsemppiä päälle, mutta olin kyllä koko radan vähän riippakivenä koiralle ja loppusuoralla valssailin ihan sen edessä kiitos flunssan ja ehkä vähän typerän ohjaussuunnitelmani. Mutta viis siitä, kivaa on ollut ja ilokseni olen huomannut, että radoilla pärjää vaikka vetää vähän retrommalla tyylillä ilman kikkailuita. Kun on saatu kisaamiset alulle niin jäädän heti tauolle, Luca menee nimittäin vuosittaiseen hammashuoltoon. 

Keiju

Kun olin vihdoin viimein saanut aikaiseksi varata Lucalle hammashoidon niin eiköhän seuraavana pvänä pitänyt mennä Lennon tassua näyttämään. Hassua, tätä ennen ei ole eläinlääkäriä tarvinnut edes ajatella pitkään aikaan ja se on ollut luksusta =) Jätetään niiden ajatteleminen siis jatkossakin pois. Lennolla oli siis ihan märkäinen tulehdus yhdessä varpaanvälissä ja myös hiivaa. Nyt pestään ja lääkitään paikallisesti ja onkin mennyt parempaan muttei kuitenkaan ihan parantunut vielä. Tänään kuitenkin pikkasen treenailtiin agilityä omalla pihalla, ja on se vaan ihan mukavasti oppinut. Viime viikolla harjoiteltiin hyppykorkeutta ja 60 cm tuli vastaan rimakauhu, mutta näin jälkeenpäin mietin ettei vaan se tassunväli vaivannut jo silloin. Saas nähdä kuin hypyn kanssa käy päästään taas enemmän treenailemaan. Nyt toivotaan, että tassu paranee pikaisesti.

Lennon lentelyitä

Kesän aikana päästiin Lucan kanssa muutaman kerran huippukoutsien oppiin leiritysten muodossa ja jotain vinkkiä ja osaamista toivottavasti tarttui matkaan. Koulutuksista innostuneena sitten tempaisin ja hommasin lisenssinkin ja nyt on yhdet kisat kahdella hyylyradalla takana. Pakkovalssin jälkeinen elämä oli kompastus kummallakin radalla muutoin rata sujuikin ilman suurempia virheitä. Kisaamisesta jäi hyvä fiilis, pakko päästä uudelleen! Ihmettelen, että olin aika rauhallinen enkä pahemmin jännittänyt vaikka mulla on 2 vuotta totaalitaukoa kisaamisesta ja eikä viimeisen 5 vuoden sisällekkään mahdu montaa starttia. Lucan kanssa on tosi kiva mennä, luotettava jumpsuttaja :) 

Keijunkin agility heräteltiin henkiin kauden päätavoitetta varten, nimittäin Jaun seuramestaruuksia. Mietin kovasti laitanko Keijun veteraaneihin eli kisaaamisen lopettaneisiin, mutta päätin ottaa sen kanssa lopulta ihan radan aivan omaa ratakokemusta kartuttaakseni. Keijulla on kunto kohdallaan ja esteet hallussa vaikka viimeisen parin vuoden aikana esteillä ei ole montaa pyrähdystä tehty. Niin siinä mielessä se ei ollut epäreilua tempaista sitä radalle. Keiju oli ensimmäinen lähtijä ja rata meni käsijarru päällä niinkuin yleensäkkin kisatilanteessa, mutta nollalla maaliin ja se jäikin minien ainoaksi nollaksi, joten Keijusta tuli jaun minien seuramestari :) Keiju on tainnut voittaa nuo karkelot joka kerta kun on osallistunut, ensin kolmesti oli vuoden tulokas ja nyt tämä. Hih, voisi luulla että olen pitänyt loistavaa koiraa kaapissa. Ja syyhän on ihan se, että Keiju epäsosiaalisena ja toisilla koirilla kuumennettuina on kisapaikalla aika ärsyttävä sekä se, että se ei kykenen relaamaan kisoissa ja päästelemään täysiä vaikka kaikki palat ja fysiikka siihen olisikin.

Luca puolestaan oli vitosllella kolmas, kun ihan itse tipahdin vähän kartalta ja jätin yhden valssin tekemättä. Oli muuten lähellä, ettei olisi tarvinnut startata ollenkaan nimittäin terri jumitti pallosuussa niin tehokkaasti, etten minä ja muut saaneet sitä irti! Lopulta seurakaverilta löytyi maksaa johon pallo sitten suostuttiin vastentahtoisesti vaihtamaan. Tulihan hyvään saumaan, en kuumenna kisoissa lelulla ennen omaa vuoroa. 

Lucalle olen katsellut mutamat kisat ja luulenpa, että täytyy myös hamapidenputsaus operaatio mahduttaa tähän syksyyn niin siitähän sitten taas rapashtaa kisakieltoa 30 pvää, mutta kiva että päästään edes vähän vauhtiin tämän kisamisen kanssa kun ei Lucakaan enään nuorene, nyt jo reilut 9 v mittarissa. Keijulla alkaa ens vuonna sitten Jaun kisoissa juokseminen voitti meinaan vuoden ilmaiset oman seuran kisat. Onhan se toki mentävä vaikka oman kisakokemuksen karttuttamisena vähän kisaamaan jos Keiju vaan menee yhtään hyvällä fiiliksellä. Siitä tulee sitte koira joka on kisannut vain jaun kisoissa :)

Lento tai Endo niinkun Elle taapero sanoo on treenanut vähäsen joka viikko. Mä en ymmärrä, että miten en saa jotenkin sitä yhtään eteenpäin ehkä en itse uskalla alkaa vaatimaan ja tekemään, oisko takaraivossa vaan joku esto, jos se hajoaa? Mutta Lento on pätevä ja kiva kouluttaa, tavoittena voisi olla ykkösluokat ens keväänä ja siihen on paljon tehtävää. Sain kotipihaan viitisen hyppyä ja siinä on ollut kyllä ihan kätsä jotain aina silloin tällöin tehdä.

Elle taaperon ja koirien elo, ei aina käy ihan niinkuin toivoisi. Lucan kanssa menee tosi jees, se on täysin luotettava ja Lento on kanssa ollut yllättävän positiivinen yllätys vaika on tuollainen sähelö. Keiju sen sijaan jatkaa samaa kaavaa kuin Eerinin kanssa aikoinaan, kun vauvat siirtyy kaksi jalkaisiksi niin Keijua alkaa ahdistamaan :( Muutama tokkaisu on tullut ja näitä kahta ei voi pitää yhdessä hetkeäkään valvomatta. Elle rakastaa Keijua ja huutaa aina Eijuu, Eijuu ja menisi sen luo. Luulen, että ei oikein tajua Lucan ja Kejun olevan eri koirat. No, onneksi Keijulle sopii mainiosti olla portin takana makkarissa. Sillähän se kyllä muutoinkin olisi nukkumassa, mutta on se silti kurjaa toivoisi että menisivät kaikki samassa porukassa kun Elle kohtelee koiria vielä aika nätistikin.